Miten käsitteen voi omistaa?

Virike tähän kirjoituksiin heräsi eilen kun arvostamani Kielipoliisi halusi määritellä MOOC-käsitteen – viikottain aina joku käsite avataan tiedoksi. Teksti pitää tietysti paikkansa, eihän kielipoliisi voisi muuta kirjoittaakaan, mutta: mitä siinä jätetään sanomatta? Ohjaako se väärään suuntaan? Tiettyyn suuntaan ainakin ja nimeää vain kaksi gurua.

Tästä avoimen online-opiskelun käsitteestä on keskusteltu muuallakin. Ei niin kauan sitten muutama konnektivismi-kurssilainen teki artikkelin englanniksi Wikipediaan ja siitä keskusteltiin. Täytyy myöntää että minulle se oli EVVK, miksi ihmeessä pitää määritellä jotain minkä voi pitää itsestään selvyytenä: ”massive open online course” ovat kaikki yksinkertaisia sellaisenaan ymmärrettäviä. Mistä oikein on kyse? Tuo tapahtui amerikkalaisen edumooc- kurssin aikana, joka kurssi sinänsä oli osoitus ettei enää ole kyse kahdesta miehestä. Eikä koskaan ollutkaan, ensimmäinen avoin kurssi oli ennen CCK08 ja toimi kuulemma hyvin.

Onkohan kyse valtataistelusta, ”patentin” hakemisesta webbimaailman verkostoissa? Viimeksi leimahti Jeff Lebow:n organisoimissa Casteissa. Haettiin parempaa nimeä MOOCast:lle ja Jeff päätyi COOLcastiin: Collaborative Open Online Learning. Minä aloin heti kannattaa COOL-käsitettä. Olin samaa mieltä että massive johtaa harhaan, ja aina on korostettu että ei ole kyse kurssista, miksi siis sanotaan course? NO, termi on jo vakiintunut, mutta mihin. Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa ja niinpä toinen MOOC-guruista käski palaamaan ruotuun ja määräsi jopa että ei saa puhua kollaboraatiosta vaan pitää olla ko-operaatiot. Tuolta taisi olla minun ärtymyspohja. Onko tämä aikuisten tasa-arvoista opiskelua? No sitä löytyy niistä lukuisista avoimista opinnoista jotka ovat menossa ja tulossa. Seuraan esim. Jeff Lebow:n lähetyksiä, joissa tapaa monia avointen kurssien konkareita. Siellä seurataan kaikkia avoimia opintoja ja oikeasti kuunnellaan tasa-arvoisesti, mistä nautin.

Vastaavia omistuksia on varmaan Wikipedia pullollaan, enpä ole tuota ennen ajatellut. Kriteeri merkitykselle on klikkausten määrä ja kun maine on saatu se säilyy kun webissä samat asiat ja ideat kertautuvat striimeissä. Vilkaisin Tuhat sanaa -blogia ja siellä on linkki Chris Messinan esitykseen, Mindtrekin oli viime viikolla. Sinut on ohjelmoitu, otsikoi Tuija Aalto blogauksensa. Yritän seurata miten minua ohjelmoidaan, jaksan vielä räpistellä 🙂 Kaipailen arvioivaa kriittistä ajattelua, liekö se jo historiaa?

Oppimisen tulevaisuus Otavaopistossa ja eduMoocissa

Eilinen päivä alkoi Otavaopiston seminaarissa ja päättyi globaalin eduMooc kurssin keskusteluun samasta teemasta: mikä on oppimisen tulevaisuus? Kansainvälisellä kurssilla katsottiin vain vuosikymmen eteenpäin, tulevaisuuden tutkijat Hannu Linturi, Anita Rubin laativat barometriä vuoteen 2030. Kiintoisa päivä, Otavassa oli samalla tulevaisuuden tutkimusseuran kesäkoulu ja monipuolisia puheenvuoroja. Mitäpä osaisin nyt lyhyesti kertoa?

Olen seurannut Delfoi-asiantuntija-arvioitua oppimisen tulevaisuus teemaa ennenkin. Nyt silmään pisti otsikot joilla Suomen koulun muutosta kuvattiin: kansallishenkinen, järjestelmäkeskinen ja tulosohjautuva. Alku oli helppo ymmärtää, mutta onko tosiaan tulosohjautuva nykyhetken otsikko? Pahoin pelkään että se on osuva. Silmäilin raporttia ja palautin mieleen nelikentät ja erilaiset vaihtoehdot. Useimmat tulevaisuuden visiot olivat minulle myös historiaa, elettyä ja koettua. Oppimisen ydinasioita on haettu ja kouluista rakennettu oppimiskeskuksia. Tulevaisuuden ennakointia käytettiin siinä opettajankoulutuksessa missä työskentelin, tuttuus tulee sitäkin kautta. Myös tulevaisuuden skenaariot olivat jo osin toteutuneet. Talous oli läsnä kaikissa, jossain se romahti täysin ja jossain löydettiin keinot hallintaan nopeammin. Mielenkiintoista oli lukea raporttia, seminaarin alussa se käytiin nopeasti läpi ja jatkettiin nykyisiin hankkeisiin. Päivän aikana ammatillisen koulutuksen edistyksellinen luonne tuli hyvin esiin, mikä lämmittin mieltä.

Opettajan tulevaisuusajattelusta puhui Vuokko Jarva, tulevaisuudentutkija. Hänen mallinsa ihmisen toiminnan ja tulevaisuuden suhteista ylitti monet aikaisemmat vastaavat yritykset. Jarvan mallissa ihminen oli kokonaisena olentona läsnä ja paikansi itsensä ja asetti tavoitteensa sellaisiksi kun milloinkin voi. Pelkät unelmat eivät maailmaa muuta. Linkki hänen slideihin tulee jakoon, lisään myöhemmin.

Arvot ja filosofia olivat vahvasti läsnä iltapäivällä Eero Ojasen ja Ele Aleniuksen puheenvuoroissa. Ne loivat kehikon tulevaisuuden tutkimuksen kesäkoulun muille esityksille. Nautin kuunnella heitä ja opin käsitteen planetaarinen. Globaali tuo mieleen talouden, planetaarinen luonnonvarat ja ympäristön. Käänne on menossa mutta minkälainen, sitä on syytä pohtia.

Entä sitten eduMooc, miten siellä käsiteltiin oppimisen tulevaisuutta? Oli menossa viimeinen 8. opiskeluviikko ja sen järjestetty keskustelu: neljä asiantuntijaa vastasivat kysymyksiin online oppimisen tulevaisuudesta. Linkissä on puhujien esittely, esim. Cable Green on johtaja Global Learning, Creative Commons. Yksi puhujista toimi Englannissa, useimmat olivat matkustelleet ja tunsivat tilanteita eri maissa. EduMoocin järjesti Illinois yliopisto, Springfield, keskellä USA:a. Keskustelijat ovat Elluminate huoneessa, me muut ulkona twitterin varassa. Yhteisöllisyys rajoittui puhujien kesken ja niinpä lurkkiminen onkin tullut vallitsevaksi (aluksi yritin että täällä on ilta ja kuuma kesä… mutta ei sellaista tarvittu > suoraan tehokkaasti asiaan). On vaikea seurata keskustelua kun ei itse näe kuka puhuu (kuin jotenkuten).

Asiantuntijoilta kysyttiin miltä online oppiminen näyttää 2020, miten talous vaikuttaa siihen, jatkuvatko online trendit, sitoutuvatko oppilaitokset ja yliopistot ja kohtaako online opiskelu yhteiskunnan tarpeet? Vastaukset tuntuivat kovin tutuilta, online opiskelu leviää hitaasti myös USA:ssa eikä siihen voida pakottaa, siis työtapojen muutoksiin. Amerikkalainen pragmaattisuus ja rahan läheinen yhteys kaikkeen toimintaan tuli esiin tässäkin. Myös oppimisen laatu nousi keskusteluun ja sen rinnalle nostettiin Learning Analytics mittaus- ja seurantamenetelmät. Linjana on ”high quality, low cost, new educational business model”. Uteliaasti seurataan Stanford yliopiston Artificial Intelligence kurssia jolle on ilmoittautunut 100 000 opiskelijaa, miten se pystytään toteuttamaan lokakuussa. Siihen kai liittyy kirjamyynti 🙂

Lisään toisenkin yhteenvedon edellä maininusta keskustelusta, avoimen opiskelun ylistys ja luokkahuoneiden katoaminen. Rapakon takana käydään kiivasta keskustelua ja myös Euroopan osissa: kauanko opiskelijat maksavat kalliista yliopistoista päätyäkseen turvattomaan elämäntilanteeseen?

Itselle antoisimmaksi osaksi edumooc opintoja nousi tämä sivusto. Viikottaisissa Moocasteissa oli tilaisuus nähdä mitä Google+ Hangout on parhaimmillaan, rentona avoimena toisiaan kunnioittavana keskusteluna. Hyvä party -vertaus taitaa sopia. Ihailin Jeff Lebow:n kykyä toimia tilanteissa, hän kertoo olevansa  world bridges guy . Ensimmäisissä casteissa kokeiltiin SL ja Skypeä ja jossain näkyi Ustream mainoksia mutta heinäkuun 27.7. ja elokuun 3.8. ja viimeinen 10.8. olivat minulle suorastaan nautintoja. Avointen globaalien kurssien väki keskusteli kokemuksistaan ja minä heijastelin omiani kaikessa rauhassa. Esim Rebecca hämmästytti meidät kun ei lainkaan bookmarkkaa vaan käyttää hakutoimintoja. Tuo onkin ehkä yleinen suunta.. Kaikki istunnot ja muukin eduMooc materiaali säilyvät käytettävinä, yksi aarreaitta lisää.

Suomalaisten (Otavaopiston, Tulevaisuuden tutkimusseuran) syvällisyys viehätti minua, tehokasta amerikkalaista minusta ei saa millään. Mutta amerikkalainen rentous monikulttuurisessa hangoutissa, sitä ihailen. Eurooppalaisia hankkeita välähteli noissa keskusteluissa ja joku halusi rakentaa avoimia opintoja tänne päin maailmaa. Monesti on tuntunut että avoimia ilmaisia kursseja kannattaisi käyttää hyväksi oppilaitoksissa, korkeakouluissa.. Hankkeista tieto leviää instituutioihin mutta leviääkö MOOCeista? Massive open online course, WIKIpediassa määrittelystä kinastellaan parhaillaan. Hierarkia ja jäykkyys löytävät tiensä avoimiin yhteisöihin kuten wikipedia. Ei mikään ole yksinkertaista, ei, mutta usko kehittämiseen pitänee säilyttää.