Elämäjulkaisijuuden omaksumisesta vielä

Nyt olen lukenut Sari Östmanin 7.8. tarkastetun väitöskirjan toisen kerran, kesämökin rauhassa ja arvioin nyt sitä kokonaisuutena. Olin paikalla väitöstilasuudessa mutta en ollut kuullut tutkimuksesta sitä ennen. Olin isosti kiinnostunut, koska olen itse elänyt samat vaiheet 1995-2014 ja halusin peilata omia kokemuksia.

Yksi hämmästyttävä asia olikin juuri tuo etten ollut kuullut mitään kanavaa pitkin tutkimuksesta. Sama hiljaisuus näyttää jatkuvan, vaikka FBssä on oma sivunsa ja seuraan Porin Yliopistokeskusta. Tilaisuudesta toki heti laitettiin ne pakolliset Millainen päivitys..? viestit sekä FB että Twitteriin, mutta siihen se melkein jäi. Keskustelu kai jatkuu pienissä piireissä tai sitten se oli jo käyty ennen väitöstä. Olen tottunut siihen että minkä tahansa tapahtuman jälkeen, kun itse alan seurata muutamia ihmisiä, niin AINA joku seuraa takaisin. Nyt ei kukaan. Voinko vetää johtopäätöksen että minun verkko-opettajuuden + sitä kautta hankittujen yhteisöjen elämä ei lainkaan kohtaa digikulttuurin tutkijoiden maailmaa? Tutuimpia nimiä lähdeluettelossa olivatkin Barry Wellman ja Manuel Castells.

Väitöskirjassa hahmottui sosiaalisen median käytön historia laajemminkin ja siitä rajautui kohteeksi elämäjulkaiseminen eli omista elämän tapahtumista kertominen. Ihan kaikki 30 aineiston tuottaneesta henkilöstä eivät koskaan aloittaneet elämäjulkaisua. Sen juuret ovat pitkät (nuoret naiset ahmimassa tunneromaaneja millä vuosisadalla se olikaan) mutta myös vastustus itsensä korottamisen kulttuuriin on Suomessa syvällä. Aika näyttää, mikä merkitys tällä uudella taidolla kertoa kepeästi oman elämän sattumuksista paljastamatta liikaa, tulee olemaan jatkossa. Kai se tavaksi jää kuten moni muutkin uusi asia, huomaamatta. Se on tehty niin vaivattomaksi monin välinein.

Väitöskirjan ansioksi jää elämäjulkaisemisen omaksumisen prosessin jäsentäminen suomalaisten aikuisten keskuudessa vuoteen 2014 mennessä. Prosessi on kuvattu selkeästi ja on oman koulutukseni syytä että minun oli hiukan hankala sitä seurata. Olen itse niin kiinni psykologisissa käsitteissä että syväomaksuminen merkitsee minulle eri asiaa kuin Östmanille. En puhu itsestä koskaan esim. roolien kautta, en edes internetissä. Sosialisaation olen sijoittanut enemmän lapsuusvuosiin, mutta jatkuuhan se koko elämän kun uutta eteen tulee. Kulttuurista omaksumista olen itsekin korostanut monissa kirjoituksissa (ettei teknologinen edistys ottaisi sen paikkaa analyyseissa). Luettuani tämän väitöskirjan ymmärrän kulttuurisen omaksumisen entistä syvemmin. Se myös selittää prosessien hitautta, kaikki vie aikaa.

Oman nettihistorian merkkipaalujen kokoaminen (edellisessä postissa) muistutti hitaasta etenemisestä. Miten vastenmielistä oli tarttua tietokoneeseen, vaikka se teki kirjoittamisen helpoksi. Miten jännittävä oli eka kertaa kirjoittaa julkiselle palstalle kuvitellen että nyt kaikki lukee sen ja mitä ne ajattelee. On pitkä matka siihen että painaa kepeästi JULKAISE -näppäintä tämänkin sekavan pohdinnan valmistuttua 🙂

Ydintapahtuma elämäjulkaisemisessa on halu jakaa jotain elämästään luottamuksellisessa suhteessa potentiaalisiin lukijoihin. Tämä kuvaus tuntui hyvin tutulta ja mietin sen monia omaksumisen polkuja. Itse löysin sen verkko-opettajana ja pystyin jakamaan tuon upean kokemuksen monien aikuisopiskelijoiden kanssa. Opimme että verkossa voi olla aitoa vuorovaikutusta. Ihmiset siellä puhuvat toisilleen eikä koneet. Tästä ymmärryksestä oli luontevaa siirtyä monenlaiseen elämän tapahtumien jakamiseen vaikka pohjavirtana onkin idea että tämä voisi sinua kiinnostaa.

Refleksiivinen identiteettityö on aina saanut sijansa tässä blogissa. Tekikö se tässä huiman harppauksen imaisten itseensä internetin välineillä elämäjulkaisemisen? En osaa sanoa. Nyt alkaa väsyttää, parasta lopettaa tältä erää.

Seuraava aiheeni on ehkä muistitutkimus ja selittävä muistitieto, joita Östman myös käsitteli. Tarvitsen niitä omaelämäkerrallisiin muisteloihin koulutoverien kanssa. Kokosin Muistelot 2014– sivulle omia blogiposteja aikajärjestykseen ja tunnelma oli heti erilainen aikaisempaan hyppelyyn verrattuna. Mitä toimintaa tuo sitten mahtaa olla?