WordDive verkko-opinnot auttavat

Englannin kielestä tuli minulle vihollinen siinä elämäni vaiheessa, kun oli pakko alkaa sitä käyttää töissä. Osasinhan minä jotain: olin kirjoittanut englannin ylioppilaskirjoituksissa ja suorittanut pro exercition heti yliopisto-opintojen alussa. Olin opiskellut englanninkielistä kirjallisuutta käyttäen ja tarvitsin kieltä työssäni yliopistolla. Puheenvuoro kansainvälisissä konferensseissa oli helppo laatia ja lukea paperista, vaikka se vastenmielistä olikin.

blogfb

Tiedostin että ongelmani oli jotenkin naurettava ja tytär kehotti tekemään sille jotain. Sain aikaiseksi joitain kursseja, joilla ehkä pääsin pahimmasta puhumisen kammosta. Kovin pitkälle en edennyt vaan lykkäsin ja pakenin pulmia vuodesta toiseen. Aloin kuitenkin kyllästyä tämän ongelman ylläpitoon, halusin jotain uusia pulmia 🙂

Syksyllä 2008 aloin blogata englanniksi konnektivismin kurssilla, jossa haettiin uudenlaista oppimista. Sen alan käsitteistö oli minulla vahva. Tulin ymmärretyksi ja pystyin rakentamaan yhteyksiä. Samanmielisten seurassa sain ehkä liian myönteisen kuvan kielitaidostani.

Erityinen huomio kieleen syntyi kirjallisuuden opinnoissa Michiganin yliopiston kurssilla Fantasy and Science Fiction syksyllä 2012. Tehtävä oli kirjoittaa lyhyt essee teoksesta viikottain. Vertaisopiskelijan arviot kohdistuivat sekä muotoon että sisältöön. Silloin aloitin pohjalta, kuten blogikirjoitukseni taulukko osoittaa. Opin kuitenkin kirjoittamaan keskitasoisia esseitä.

Olen blogissa kuvannut miten sain hyödyllisiä kommentteja, olinhan kirjoittanut suomea englanniksi sana kerrallaan kääntäen. Ankarin kommentti oli:

Wrong use of prepositions, idioms and many more grammatical and punctuation errors and believe me I won’t deign to list these mistakes! Although you made a nice try but your English ruined everything!

Tuo palaute jäi mieleen, osoittihan se miten vastenmielistä englantini oli sitä hyvin hallitsevalle ihmiselle. Muut korjaukset liittyivät the-sanan puuttumisiin ja vääriin prepositioihin tai sanojen vääriin valintoihin. Ymmärsin pyytää palautetta siskontyttäreltä joka hallitsi kielen. Nuo samat virheet tietysti toistuivat hänen kommenteissaan, ei niistä heti voinut päästä eroon. Hänen palautteensa kuuntelu kannatti ehdottomasti, kiitos siitä.

Viime syksynä WordDive tarjosi minulle mahdollisuutta opiskella heidän verkkokurssillaan englantia ja espanjaa. Opintoja on tosi mukava harrastaa kotona milloin haluaa (tai mobiilisti). Oppimistaan voi seurata koko ajan, mikä tuntuu nyt muutaman kuukauden jälkeen isoimmalta annilta. Jospa vihdoin ymmärrän oman osaamiseni enkä vaan pelonsekaisella kauhulla räpellä jotain 🙂

Nopea eteneminen palkitsee ja pitää yllä motivaation. Brittienglannin peruskurssit, matkailualan sisällöt ja taide & kulttuuri menivät mukavasti. Erityisen helppoja kohteita olivat epäsäännölliset verbit ja kielioppi, jotka olin kai oppinut jo lukiossa. Toisaalta ihmettelen miksi fraasiverbit eivät etene mitenkään, junnaan paikallani:

fraasitNäissä on mukana niitä kirottuja prepositioita jopa useita kerralla, ja ne ovat edelleen heikko kohta. Englantilaiset sanonnat ovat tietysti vaikeita, joskin kurssin myötä olen huomannut niitä jo TV-ohjelmissakin.

Pääsanomani on että olisi pitänyt käynnistää WordDiven kaltaiset verkko-opinnot heti kun niitä tuli saataville. Olin tosi tyhmä kun lykkäsin ongelmia. Tosin osa kokeilemistani opinnoista jäivät vaille tulosta, mm. kaksi viikkoa Lontoossa perheessä asuen ja päivät kurssilla. Se aika ei paljon antanut, ehkä siksi kun suomalaiset työkaverit seurasivat mukana. Onnistuin säilyttämään puhumisen pelkoni sielläkin, olen niin taitava siinä.

Nyt pitää palata englanninkielisen blogin pariin nauttimaan sujuvasta kirjoittamisestani. Olen jo näin pitkällä sanasukelluksissani:

wordtulosja jatkan opintoja edelleen.