Syyspäiväntasaus

Mielessäni on pyörinyt koota ja arvioida Imatran yhteislyseon ylioppilaat 1963-64-65 hankkeen tuotoksia, siis omiani ja miten niihin on reagoitu. Ensin esitän faktoja toukokuun lopulta 2014 alkaen. Silloin oli riemuylioppilasjuhla 64 vuosikurssille. Ajattelin että jotain voisi asian tiimoilta tehdä ja aloin blogata:

Dia2Kirjoituksia syntyi epätasaisesti, eniten syyskuussa 2014 kun käsittelin vauhdikkaasti koko elämäni. Myöhemmin julkaisin joitakin luokkakuvia ja ne saivat katsojia. Kirjoitusten sisällöt löytyvät helposti avaamalla sivun Muistelot 2014- . Laitan tähän toisen kuvan, jossa on blogin kommenttien määrät sinä ajankohtana kun ne on kirjoitettu, ei siis ao. postaukseen liitettynä.

Dia3Minun juttuja oli 46 ja kommentteja niihin 360. Eniten kommentteja tuli tämän vuoden loppukeväästä, joten tämä hanke on käynnistynyt hitaasti. Tämähän ei ole nuorten ohimenevää höpötystä vaan asiallista yhdessä oloa aikuisten kesken. Tuo lause ihan siksi kun olen vuosia kuunnellut ikärasistisia sanontoja netinkäytöstä.

Sama hitaasti käynnistyminen näkyy myös Google Analyticsin tarjoamassa sivuilla käymisissä:

uusinEnemmän vieraita on ollut tänä vuonna kuin ensimmäisenä. Olisiko niin että sana leviää hitaasti vai mistä on kysymys? Istuntojen määrät ovat tasaisempi käyrä (jätän sen pois), 2660 eri ihmistä käynyt lukemassa. Tänä vuonna on ollut useiden sivujen selaajia liikkeellä. Kaikkialta Suomesta lukijoita on tullut ja muistakin maista. Tykkään kartoista niin laitan oman maamme kävijät vielä:

uusin2Helsinki on pitkään ollut kärjessä eikä ihme, kun siellä niitä ihmisiä asuu. Jyväskylä on kakkonen ja Tampere kolmas, sitten Imatra ja Lappeenranta ym.

Entisistä luokkatovereista on tähän blogiin kommentoinut 15 ja Facebookissa tai sähköpostissa muutama lisää. Tämä luku on mielestäni iso, kun meitä oli 22 riemuylioppilasjuhlassa. Toiset blogaajat Pike, Eeva ja Ilmo ovat kommentoineet myös minua. Ilahduttavaa on ollut saada yhteys koulutovereihin, joita ei ole tavannut lainkaan vuoden 64 jälkeen. Pertti H on kertonut elämästään lukuisissa kommenteissa.

Lukijoita täytyy olla paljon muitenkin kuin koulutovereita ja onhan meillä jokaisella ikätovereita eri puolella maata, sukulaisia ja työtovereita. Tähän ikään sopii muistojen aktivoituminen ja on kiva jakaa ikäkauteen liittyviä kokemuksia. Lapsuus oli köyhää mutta kuitenkin kivaa. Nuoruus oli vaikeaa, niinhän se aina.

Itse olen saanut uudenlaista tiedostusta omaan historiaan. Sain tärkeää palautetta siskoltani ja serkultani, Pikeltä ja Eppikseltä ja monilta muilta. Tämä on ollut antoisa matka. Näen pysyvyyttä itsessäni: vaikka maailma ympärillä avartuu, persoonallisuus säilyy ja sen myötä suhtautuminen moniin asioihin. Pike ja Eppis ovat edelleen sosiaalisempia kuin minä – tämä lienee hyvä esimerkki. Tyttäreni kertoi oppineensa uutta äidistään seuraamalla tätä blogia – sukupolvien ketjut olisi yksi kiehtova tutkimusaihe.

Kaikki ihmiset tuntuvat täyttävän 70 tänä vuonna. Ajokortti tuli just uusi minullekin ja palautin ruostuneen ajotaitoni kesän aikana. Mitä seuraavaksi? Vieläkö tehdään jotain yhdessä?

Lisäys 24.9. Olen miettinyt erilaisia tapoja jatkaa. Tykkään kuvien käytöstä elämän jäsennyksessä ja nautin kovasti esim. sarjasta Kuusi kuvaa elämästä. Tässä linkki Laura Kolben kuvakertomukseen. Sivun alaosassa voi kuunnella ja katsella samanaikaisesti. Tarjolla on monien muidenkin kertomuksia…

Paketointivaihe?

Nyt on tullut kirjoiteltua niin monta postia menneisyydestä, että taitaa olla tauon paikka. Idean sain tästä Arjan lähettämästä pakettikuvasta (kuvaaja Lauri Pietiläinen). IYL menee piiloon.

IYLhuppuTaitaa olla vuosi ensimmäisestä Imatra-tagatusta postista.

Jotain olen oppinut itsestäni uutta, näkemään jatkuvuutta koulutytöstä tähän hetkeen. Pike ja Eppis kanssakulkijoina ovat sopivan erilaisia niin että näen heidän sosiaalisuutensa ja toiminnallisuutensa olevan edelleen itseä edellä. Minä istun koneella enemmän ja liikun vähemmän maailmalla. Kuten koululaisena, minä kotona tai kirjastossa, he retkillä ja kotihipoissa ym. Ihmisessä on pysyvyyttä ja tässä iässä voi hyväksyä samanarvoisena kaikki tyylit, ei tarvitse kilpailla keskenään.

Muutaman viikon päästä taas nähdään, jännää. Hienon ohjelman ovat imatralaiset taas laatineet, ei kun nauttimaan.