Ensimmäiset 18 vuotta

Suuri oivallus minulla viimeisen koulukaverien tapaamisen myötä oli sen ymmärtäminen, miten pienellä alueella lapsuus ja nuoruus kuluivat. Löysin kartan vuodelta 1945 ja merkitsin siihen polkujani.

vanhakarttaNumero 1 on syntymäpaikka Viipurintien ja Meltolantien risteyksessä. Kun olin aloittamassa koulunkäyntiä, valmistui omakotitalo paikkaan 2. Kartalle oli merkitty isänäidin mökki samalle tontille. Tästä kodista kuljin eka vuoden parakkikouluun = 3 ja Imatrankosken uuden kansakoulun valmistuttua sinne paikkaan 4. Vihreällä merkitty polku kulkee suoraan metsän läpi, mutta talvella kuljin teitäkin (joita ei vielä tällä kartalla näy). Kirjasto oli samassa paikassa kuin uusi koulu ja se tuli heti tutuksi. Laukku oli tosi painava siellä käynnin jälkeen. Uimassa käytiin Mellonlahdella punaista polkua pitkin kartan alareunaan.

IYL on tietysi oppikoulu, jonne kävelin sinistä reittiä, Meltolantietä, Lappeentietä ja siltojen yli. Ensimmäinen työpaikka heti keskikoulun jälkeen on vastapäätä lyseota (T), siellä kuluivat kaikki lukion kesät. Kartan merkitylle alueelle rajoittuvat naapurien lisäksi Arjaserkun ja monien koulukaverien kodit. Sukulaisia oli Linnankoskella kahdessa paikassa. Kävellen kuljin aina, tosin mummo osti polkupyörän oppikouluaikana. Veli alkoi ajaa sillä, hän kun oli pienempi – toi koululaukkuni aamuisin lukion ovelle valmiiksi.

Elin näin pienellä alueella. Saimaata en nähnyt kertaakaan lapsena. Tainionkoskella kävin rippikirkossa, menin veljen kanssa bussilla. Tanssipaikoista yksi oli Vuoksenniskalla, bussilla mentiin ja palattiin. Vielä piti yöllä kävellä tuo sininen polku keskustasta kotiin ja katsella taakseen ettei kukaan seuraa. Pelotti kulkea yksin sekä pienenä koululaisena että myöhemmin tanssireissuilla. Hiihtomaja jää kartan vasemmalle puolelle, kotoa suoraan sinne hiihdettiin.  Luokkaretki Turkuun junalla keskikoulun lopussa oli ainoa matkani kauemmas.  Noin se elämä sujui luontaisesti kun rahattomia oltiin.