Kielen oppimisen tasanteet ja pyrähdykset

Tänään mietin kielen oppimisen edistymistä. Opiskelen Worddiven brittienglantia ja eilen tunsin juuttuneeni paikalleni koko päiväksi. Harjoittelin useita kertoja, mutta vasta iltamyöhällä koin edistymistä. Tänään taas opiskelu sujui helposti, 8 minuutissa hyvään alkuun ja 15 minuutissa optimaalinen päivä saavutettu. Tällaisen kuvan Worddive antaa edistymisestäni:

sukellus2Tänään ohjelma alkoi tulkita osaamistani pysyväksi, käyrä alkoi nousta ja harjoittelukäyrä vuorostaan tasaantui. Tuloksen saa itselle vielä tarkemmin, näkee mitä käsitteitä oppii pysyvästi. Vaadittava määrä riippuu etenemisnopeudesta, mikä taitaa olla tärkeä algoritmi tämän ohjelman takana (tai yksi niistä).

Kaikessa taitojen oppimisessa, siis osaamisen hankinnassa edistyminen koostuu vuorotellen tasanteista ja hyppäyksistä. Tämä havainnollistuu kuvassa. Voipa edistyminen taantuakin jos kyseessä on tiedostamista vaativa oppiminen, syvä asenteellinen muutos. Silloin on tavallista pudota kuiluun ennen hyppäystä eteenpäin.

Tällaista elämä on. Ei elämä noudata siistejä lakeja, on yksi lempifraasini. Mielessäni kieliopintojen käyrät alkavat lähetä koodauksen oppimista (edellinen aihepiirini). Sillä puolella Tero antoi linkin jossa joku kertoi miten ison hyppäyksen kautta koodaus alkoi hänelle avautua. Tarkoitus oli osoittaa ettei koodauksen oppiminen ole lineaarista. Ei ole, ei, mikään oppiminen ei ole 🙂

Kieliopintojen pedagogiikkaa

Jatkan Worddive-verkkokurssia brittienglannissa. Voin opiskella milloin itse haluan, ohjelma muistaa missä olen menossa. Opiskelu tuntuu kivalta. Kuva – sana – konteksti ja oikea ääntämys tarjotaan asia kerrallaan. Yksilöllinen palaute toimii. Pääsin brittienglannin perusopinnoissa loistavaan tulokseen 8 minuutissa, nyt kun ohjelma neuvoi siirtymään uuteen aihepiiriin, olen vasta 34 minuutin harjoittelun jälkeen hyvässä alussa. Valitsin taide ja kulttuuri- opinnot ja yllättävän usein pitääkin kuunnella ennenkuin pystyy kirjoittamaan oikean sanan. Tämä taso tuntuu mielekkäältä. Alussa tein perusjuttuja, vaikka osaan englantia. Tilanne oli keinotekoinen. Tuossa vaiheessa tuli mieleen, että olisin halunnut kertoa mitä sanoja varmasti osaan jo eka kerrasta lähtien.

En ole seurannut kielten pedagogiikkaa sen kummemmin, mutta aikuispedagogiikan tunnen. Omat kieliopinnot palautuvat mieleen. Suggestopedagogiikka on yksi suuntaus jota tarvitaan aina kun liiallinen huomion kiinnittäminen omaan suoritukseen estää ja hidastaa oppimista. Jyväskylässä osallistuin Maija-Leena Matikaisen suggestopedagogiseen viikonloppukurssiin aikanaan, kun pelkäsin englanninkielen käyttöä. Hän osasi auttaa. Ihme kyllä tuo sama rento ja kannustava tunnelma on saatu Worddive verkko-opintojen sisälle toimimaan. Tämä on yksi tärkeimpiä tekijöitä uuden oppimisessa.

Toinen tärkeä tekijä on kuvan ja kontekstin sitominen sanastoon. Muisti toimii yhdistellen ja sanat tahtovat unohtua ensimmäiseksi. Aivot rakentavat uusia kokonaisuuksia tallentaakseen asioita. Yöllä näen unta harjoituksista, mikä tuntuu hupaisalta. Huomaan ymmärtäväni kaiken mitä TV:ssä puhutaan englanniksi vaikka en kuuntele tietoisesti. Kuullun ymmärtäminen kehittyy vaikka en toista annettuja esimerkkejä kuten ohjelma suosittelee. Kuuntelen vain aivoillani, mutta sekin auttaa. uskon kyllä että äänihuulten käyttö on välttämätön jos haluan oppia paremmin puhumaan, mutta nyt ei huvita sitä trimmata.

Worddive käsittelee näitä samoja oppimisen perusasioita blogissaan, erityisesti uusimmassa postauksessa. Minä jatkan opintoja…