Homo interneticus

Jatkan vielä BBC:n ja Aleks Krotoskin virtuaalivallankumouksen teemaa. Viimeinen osa Homo Interneticus esitettiin Suomessa ja löytyy areenalta 30 päivän ajan. Internetin vaikutukset ihmisiin on vaativa teema jota on  oikeastaan mahdoton tutkia. Olemme mukana ihmiskokeessa kuten Aleks totesi. Emme voi kuitenkaan eristää internetin vaikutusta kaikesta muusta. Ääritapausten kautta löytyy aina jotakin, kuten ohjelman eteläkorealaiset pikkulapset osoittivat. Amerikkalaiset koululaiset kai muistuttavat aika lailla meidän kotimaisia. Nuoret ovat osa kansainvälistä kulttuuria, ystävät löytyvät milloin mistäkin.

En jaa huolta siitä että Facebook vähentäisi ystävyyksien arvoa. Siellä voi vaan seurata paljon laajemmin. Totta on varmaan. mitä todettiin että todella voi tuntea 150 ihmistä ja päivittäin on yhteydessä muutamiin, olkoon 5-6 tai mitä vaan. On siinä tietysti ansa yhdenlaiselle riippuvuudelle jos alkaa itseä mitata ystävien määrillä. Jatkuvat palautesilmukat riippuvuuden kohteena on ehkä hyvä pitää mielessä, seurata itseään miksi mitäkin tekee ja jättää tekemättä. Olin jo unohtanut kritiikin mikä nousi tilapäivitysten julkistamisesta…

Olen huolissani ajattelun pätkittymisestä ja työtapojen muutoksesta pinnallisempaan suuntaan. On luontaista hypellä asiasta toiseen, mutta jos tätä idealisoidaan ainoana oikeana tapana niin voidaan kyllä mennä karikoille pahasti. Tämä näkyy jo asiantuntijatiedon mitätöimisenä ja amatöörien nostamisena heidän rinnalleen. Wikipedia voidaan koota ”kenen tahansa” voimin, tiedon voi aina etsiä mutta entä sisäistää. Laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen vaatii edelleen muuta kuin käsitteestä toiseen hyppimistä. Netissä hypellään nopeasti sivulta toiselle, se on tiedossa. Usein tietoisuus lienee samaa tasoa kuin sohvalla helppoja TV-ohjelmia seuratessa. Sitä tehdään väsyneenä.

Internetissä ollaan aktiivisia useammin, rakennetaan kissankuvia ym. peräkkäisissä luovuusketjuissa. Ollaan puolesta ja vastaan. Todellisia vaikutuksia on jo nähtävissä: Obaman vaalityö, Viro -Venäjä ja viimeisimmät poliittiset kumoukset. Netti on kohtauspaikka ajatuksille. Mielellään näkisin myönteisenä miten globaali älykkyys kehittyy ja ihmiskunta ottaa harppauksia eteenpäin yhteisessä tietoisuudessa ja kommunikaatiokyvyssä.  Minusta ehtona tälle on nähdä tuo pinnallistuminen jota voidaan vastustaa vain kunnollisella institutionaalisella koulutuksella. Sille voidaan yhdessä hakea parempia muotoja kuten nyt Twitterissä #finnedchat tagilla tehdään. Suomalaiset ottavat johtavan paikkansa globaalissa keskustelussa koska meillä on paljon annettavaa. Samalla voimme tiedostaa omia vahvuuksia ja heikkouksia. Katso esim. Zaidin koonti videoina.

Minusta noissa videoissa oli kiva nähdä miten käsiteltiin oppimista ja ihmisen kehitystä, ei vain teknologista kehitystä. Saman ilmiön tiedostin vieraillessani Alkio-opiston opettajien kehittämispäivässä äskettäin. On vielä palavereja joissa puhutaan ajattelun oppimisesta ja tehdään aitoa yhteistyötä kokemuksia jakamalla, ilman että tekniikka hallitsee kaikkea 🙂

Virtuaalinen vallankumous torstaisin

Olen nauttinut YLE Teeman torstaisin esittämästä Virtuaalivallankumous -BBC sarjasta, jonka Aleks Krotoski on koonnut. Tuntuu että ensimmäistä kertaa elämässäni opiskelen internetin ja webin historiaa oikeiden merkkihenkilöiden kanssa. Aleks on nuori nainen joka on tutkinut internettiä jo kymmenen vuotta. Hän teki väitöskirjan sosiaalipsykologiaan, Second Lifen vaikutuksista. Sitä opiskelin toisessa blogissani.

Virtuaalivallankumous -sarja on puolivälissä. Kaksi ensimmäistä osaa ovat vielä kuunneltavissa YLE Areenassa. Nautin ohjelman tutkivasta otteesta, kuullaan myös kriitikkoja, nähdään sekä myönteiset että kielteiset vaikutukset. Ihminen ja hänen kehittymisensä, oppimisensa eivät välttämättä muutu vaikka välineet kehittyvät.

Oli kiva nähdä ohjelman alkavan samasta opiskelijaliikkeestä johon itsekin usein viittaan. USA:ssa se oli hippiliike, vapauden idea, Euroopassa selvemmin vasemmistoon kallistuvaa poliittista toimintaa. Voimakas nuorisokapina osoitti suuntaa ja sen tarpeisiin rakennettiin välineitä. Wikipedia vapautti tiedon kenen tahansa muokattavaksi. Unelma tasauksesta (levelling) oli itselle uusi käsite vaikka ideana ikivanha. Vastustajana nähtiin vallanpitäjät, haluttiin tasavertaisuus, parempi maailma, elävä demokratia.

Tästä seurasi että kun välineistö oli saatu, sen piti olla ilmaista, kaikkien käytössä. Kauan ei kestänyt kun keksittiin  ohjelmistojen kaupallisen hyödyntämisen. Tästä tulee tarkemmin ensi torstaina 19.5.

Avoimuus ja tasavertaisuus eivät ole yksinkertaisia toteuttaa. Puhuttiin netin älyllisestä konkurssista, jota olen itsekin miettinyt. Kun säätelyä ei ole, kuka huutaa lujimmin ja ottaa vallan. Suuret brändit Google, FB, eBay, Amazon jne pitävät kentän eikä kilpailijoita ole. Wikipediaa valvoo sovittelukomitea. Jonkun pitää aina johtaa. Onko idealismi enää muisto? Luoko internet nahkansa uudelleen?

Toinen osa käsitteli nettiä valtion vihollisena. Uusia liittoumia syntyy mutta myös uusia taisteluja, kybersotia. Jossain on julkkisten pälpätyksestä päästy vallankumouksen tukemiseen, mutta välineistö sopii lyhytaikaisten tapahtumien organisointiin eikä pitkäaikaiseen kehittämiseen. Nörttien kekseliäisyys herää aina  kun yhteydenpitoa yritetään rajoittaa. Mielenosoituksen toolbox on olemassa ja korjattavissa yhä uudelleen. Joku osa poliittisesta toiminnasta kanavoituu uudella tavalla näiden ansiosta.

Valtio juurruttaa arvot ja tukee identiteetin rakennusta, hallitsee pelkoja ja toiveita. Näitä ei voi jättää netin varaan. Kilpavarustelua voidaan nähdä yksilö vs valtio välillä (esim. Kiina). Suurin uhka on valtion sisäinen avoin keskustelu, ei muista maista tuleva tieto. Internet kutistaa maailman ja laajentaa suhdeverkoston – myös marginaaliryhmille: fanaatikot voivat imeä radikaalit aatteensa netistä (kyberbalkanisaatio). Valtaa käytetään hyvään ja pahaan, olemme entistä haavoittuvampia. Avoimuus vs kapeat ennakkoluulot ja rajoittunut ajattelu aiheuttavat kakofonian jossa joku huutaa lujaa ja ohittaa muut. Netti on harvojen käsissä. Onhan se nuorikin, vasta 20 v. Miten pystymme kantamaan vastuun tulevaisuudesta? Tätä ohjelmaa kannattaa seurata.