Syntynyt syksyllä

Jotenkin pitää päästä nauttimaan näistä syksyn väreistä ympärillään. Nyt on vuoden kaunein aika.

syksykapeaTämä voisi olla kuvituksena jos joskus kirjoittaisin elämästäni. Muut ovat syntyneet jollain kymmenluvulla, me komeasti sodan jälkeen. Vai onko se komeasti.

Tässä toinen yritys. Teksti jäi väärään paikkaan muttei suostunut siirtymään, no ei sitten.

syksy1945And still alive, voisi jatkaa.

Nämä täysikokoiset kuvat voi avautua hitaasti mobiileissa, mutta seuraava kuvakoko oli jotain 660 pikseliä. En raaskinu pienentää niin paljon.

Elämänkulun metaforia

Kirjoitin viikossa tänne elämänkulkuni lapsuudesta eläkeläiseksi. Kirjoittamisen kokemus oli intensiivinen, ja nyt olisi yhteenvedon aika. Lisäyksen ansaitsisi ainakin kesämökillä eläminen ja luonnosta nauttiminen, se oli jäänyt pois tästä versiosta. Pitkinä linjoina nousee mieleen esim. perintötekijöiden vaikutus. Sen tiedostaa eläkeläisen vapaassa elämässä paremmin kuin ennen. Privaatin raja on minulla aika selvä: en kerro perheestäni enkä lapsistani. Tästä seuraa että aikuiselämä keskittyy työhön mikä onkin ollut minulle tärkeä. Myös harrastukset jäivät sivuun kun kirjoitin lyhyesti dokumentoiden. On tässä nyt aineisto jonka perusteella voisin tehdä seuraavan version. Jos teemme yhteisen kertomuksen Imatran yhteislyseossa  noin 56-64 opiskelleet tytöt ja pojat?

Mikä kuva sopisi elämänkulun metaforaksi?

mattoRäsymattoa ja tilkkutäkkiä on tarjottu monissa lähteissä. Tämä matto muistuttaa äitini harrastuksista. Symmetria oli siihen aikaan tapana, raidat jatkuvat samanlaisina kumpaankin suuntaan. Tässä kuvassa toinen pää on valoisampi  ja toinen varjossa.

Minä koen maton liian staattiseksi vaikka väreillä voi toki tapahtumia kuvata. Kaipaan liikettä lisää, koska elämä on nousua ja laskua, käänteitä ja tasanteita. Onko seuraavassa imatralaisille tutussa kuvassa liikaakin liikettä?

imatrauomaKoski kuohuu valtavalla voimalla uomassaan sunnuntain näytöksen aikana. Joskus elämän kokee voimakkaasti, muttei aina. Tässä kuvassa minua viehättää uoma: kirjoituksessani pyrin sitomaan omaa ja ikätoverien kasvua yhteiskunnalliseen uomaan eli niihin yhteisiin tapahtumiiin jotka vaikuttivat monen elämään.

Ihan viime hetkellä nousi mieleeni esim. onko omien lasten nopea hoitoon vienti kodin ulkopuolelle miten laajasti yhteinen kokemus? Onko se jaettu suru vai vain kokemus? Olin painanut sen ei-tietoiseksi osaksi elämääni mutta tyttäreni ratkaisu olla kotona pari vuotta lapsen synnyttyä nosti esiin omat muistot. Muistan jonkun miehen kertoneen ensimmäisessä luokkatapaamisessa ylpeänä että hänen vaimonsa on kokonaan kotona. Ihmettelin sitä silloin.

patopPato säätelee kosken voimaa, sen me Imatralla hyvin tiedämme. Tässä on yksi portti auki ja toinen avautumassa. Kertoisiko tämä jotain elämänkulusta? Aina ei voi täysillä lasketella?

Vielä yksi metafora: erilaiset tienhaarat. En ollut koskaan aikaisemmin pohtinut että minulla olisi voinut olla muunkinlaisia elämänkulkuja kuin mitä toteutui.

tiekevatOn eri teitä autoille ja polkuja kävelyyn. Kuva muistuttaa vielä että näkyvyys vaihtelee. Joskus päätöksiä tehdään vaillinaisilla tiedoilla tulevasta. Tässä kuva samalta sillalta toiseen suuntaan:

tievalintaMerkityn risteyksen kohdalla valitaan tietoisesti suunta. Joskus kuljetaan hitaasti, joskus nopeasti. Taisin viehättyä tie-metaforaan. On mäkiä ja laskuja ja vielä erilainen sää: sumuista, aurinkoista, tuulista ja vaikka mitä. Elämä on kompleksi juttu, ei simppeli lainkaan. Saako tästä tolkkua? Ehkei, mutta elää täytyy.