Minäpystyvyys ja valokuvat

Olen monta päivää järjestellyt huonettani, perannut pois vanhoja papereita. On pakko tehdä välillä jotain luovempaa, tähän hetkeen liittyvää. Minua ilahdutti Ari Rapon opiskelublogi, jossa hän kertoo tutkimuksenteosta tuon otsikon piirissä. Parikymmentä ihmistä on pitänyt hänelle valokuva+kirjoitus päiväkirjaa kesän aikana ja nyt hän käsittelee aineistoaan. Sykähdyttävää. Olin ottanut osoitteen RSS -koontiini, josta onneksi sitä nyt vilkaisin. Arin teema liittyy omiin mielenkiinnon kohteisiin verkko-opetuksen parissa ja laitankin oman kokeilun mukaan.

Tämä taulu tuli työhuoneen seinälle pari päivää sitten ja se kilpailee huomiostani nyt ikkunamaiseman kanssa.

Kuvassa on jotain voimauttavaa. Minulle se palauttaa mieleen ne kahdeksan vuotta jolloin tuota siltaa pitkin kuljin oppikouluun. Talvisin oli kylmää ja polvet aivan tunnottomat tuossa vaiheessa, usea km jo takanapäin eikä toppapukuja ollut. Tyttöjen tapana oli pitää hametta vaikka ei kai pitkät housut enää olleet kielletyt.

Siinä muistot jotka mielessä heräsivät, vaikka taulu puhuu suoraan mielen sopukoihin ilman kognitioita. Luonnossa on voimaa, vapaassa vedessä on iso voima. Myös ihmisessä on energiaa kunhan pääsee sen lähteille.

Ari Rapo on kerännyt kiintoisan aineiston ja työstää aineistoaan. Mukava odotella tuloksia. Hän kertoo käyttävänsä Banduran sosiokognitiivista oppimisteoriaa ja siksi käsite minäpystyvyys nousee keskeiseksi. Itse puhuisin voimaantumisesta. Ari tuntee hyvin voimaannuttavan valokuvauksen kehittelyt myös, mutta tutkimuksessa on rajattava aiheensa. Itse taisin jäädä aika yleiselle tasolle Aikuiskasvatuksen vuosikirjassa 2006 pohtiessani verkkovuorovaikutukseen voimaantumista. Kuvailin esteitä monipuolisesti, mutta voimaantumisen kuvaukseen otin vain minäkäsityksen, minäkuvan. Seuraavissa julkaisuissa kerroin siitä miten voimaantuminen ilmeni toimivassa verkko-opetuksessa. Niiden opintojen yhteydestä muistan Arin aktiivisena opiskelijana, ja Facebook on pitänyt yllä kevyttä yhteyttä välillämme.

Viimeisessä artikkelissa yritin päästä kiinni siihen miten virtuaalissa muuttuminen eroaa tavallisesta – ajatuksena osoittaa uusia mahdollisuuksia. Tuo pohdinta jäi kyllä yleisenä teoreettisena jäsentelynä kesken ja siksi seuraan mielenkiinnolla miten Ari pääsee aiheeseensa kiinni. Taisin itse jatkaa, nyt huomaan, käyttämään itseä esimerkkinä voimaantumisesta kun kirjoitin omista blogeista ”Tarinoita blogien käytöstä” julkaisuun. Näin omista teoista, kirjoituksista, paljastuu sisäinen logiikka joka vastaa omia tarpeita. Miten sitten Ari voi kuvata ne 20 erilaista tarinaa jotka hänellä on käytössään? Kuvaako hän ihmisiä vai ilmiöitä? Onko minäpystyvyys syvimmässä mielessä pystyvyyttä itsensä ymmärtämiseen? Taidan innostua ja se tuntuu mukavalta!