Arviointia avoimesta #edcmooc kurssista

E-learning and Digital Cultures viiden viikon opinnot päättyivät sunnuntaina ja arviointikeskustelut käyvät kiivaina. Opinnot järjesti Edinburghin yliopiston tiimi ja se kuului Coursera-tarjontaan. Itselleni tämä oli toinen coursera opinto, mutta avoimiin mooc (massive open online course) opintoihin olen osallistunut syksystä 2008. Tunnen käytännöt, joskin ne eroavat kohteiden mukaisesti.

Olin hyvin tyytyväinen tähän viimeiseen kokemukseeni. Opintojen kohde sopii mainiosti verkkoelämän osaksi ja kurssi veti 43000 osallistujaa. Vetäjätiimi tiedotti hienosti tilanteista, aktiivisia oli noin 7000. Tiimi kirjoitti yhdessä blogia jossa arvioi opintojen kulkua ja kannusti osallistujia. Kahdessa Hangoutissa voi olla paikalla heti tai katsoa ne nauhoituksina. Niissä välittyi tiimin keskinäinen yhteistyö ja iloinen ilmapiiri. Niinpä koko kurssin ilmapiiri kehittyi innostavaksi ja hyväksyväksi ja se kantoi loppuun asti. Ihan viimeisiä tietoja suoritusten määristä ei vielä ole käytössä.

Opiskelijat olivat kantava voima aidosti innostuneen vetäjätiimin ja heidän tarjoamansa aineiston lisäksi. Jo pari viikkoa ennen kurssin alkua opiskelijat olivat perustaneet FB ryhmän ja tehneet havainnollisia esityksiä kurssin jäsentämiseksi. Opiskelijat organisoivat mm. Twitteriin chat-aikoja joissa jaettiin kokemuksia. Courseran tarjoama keskustelufoorumi oli sekin käytössä koko ajan. Arvelen että ihmiset jakautuivat osaamisensa ja mieltymyksensä mukaan eri paikkoihin ja taitavimmat liikkuivat kaikkialla. Itse sain tukea Google+ käyttöön, siellä sai nopeasti vastauksia kysymyksiinsä. Tämä opiskelijoiden joukkomittainen itseorganisoituminen ja jakaminen oli korkealuokkaisempaa kuin mitä olin koskaan ennen kokenut. Nautin siitä.

Kurssin yhtenä tavoitteena oli digitaalisen ilmaisun rikastaminen ja uusien välineiden käyttöönotto. Itse sain tartuttua Preziin ja ymmärsin sen narratiivisen luonteen. Teksti ja kuva, mitä blogeissani käytän, on varsin laihaa ilmaisua. Olin mielessäni hiukan halveksinut videoita ja animaatioita kepeinä juttuina, mutta nyt ymmärsin niiden luonteesta enemmän. Ennakkoluulot liikahtivat ja uskon että pysyvästi. Kurssilla oli mukana huipputaitavia tekijöitä ja esim. digitaalinen viikinki -idea valloitti minut välittömästi. Välitöinä koottiin kuvia Flickriin ja niissäkin luovuus oli rajatonta, sai hymyillä ja sai nauraa 🙂

Kurssin eteneminen viidessa jaksossa toimi mielestäni hyvin: mennyt, tuleva, human, posthuman, transhuman. Sisältöjä oli tarjolla monipuolisesti: tunnin luentoja keskeisistä kysymyksistä, artikkeleitä ja lyhyitä videoita ilmiöiden havainnollistamiseksi. Kaikille erilaisille opiskelijoille oli tarjolla jotain mihin tarttua ja yksinkertaisiinkin kysymyksiin sai nopeasti vastauksia.

Innostuneiden avoimen opiskelun kannattajien joukko kasvoi. Yhtenä merkkinä kehityksestä pidän sitä, että lopputöitä (digital artefact) alettiin jakaa heti kun niitä oli tehty ja palautetta saatiin jatkuvasti. Virallinen kolmen opiskelijan palaute oli vain osa palautteesta – ja sinnekin moni kirjoitti useampia (Coursera tarjoaa sen mahdollisuuden). Avoimuuden kulttuuri alkaa olla totta eikä omia töitä enää arastella esittää omissa nimissä. Se on suurenmoista.

Olen lukenut nyt muutamia kriittisiä arviointeja kurssista ja niiden kohteena on ollut liiallinen vapaus aiheen valinnassa ja vertaisarvioinnin tason epämääräisyys. Jotkut haluavat korostaa instituutioiden vastuuta credit-politiikassa, ettei vaan kukaan helpolla saisi suorituksia. Tarkemmin kritiikkejä lukiessa näkyi, että kyse oli professoreista jotka eivät saaneet maksimipisteitä itse. Tilanteessa oli sulattelemista. Totta onkin että kolmen arvioitsijan laatu on onnenkauppaa, mutta he kirjoittavat perustelunsa näkyviin jolloin numerot voi jättää omaan arvoonsa.

Tämän edcmoocin hyvä maine jää ymmärtääkseni pysyvästi elämään. Sitä onkin jo ehditty verrata samanaikaisesti tapahtuneeseen Courseran keskeytymiseen ja nämä kaksi on kuvattu ääripäinä hyvä-paha akselilla. On myös arvioitu että edcmooc oli luonteeltaan konnektivistinen (cMooc) eli tähtäsi opiskelijoiden aktiivisuuteen ja keskinäiseen verkostoitumiseen. Olen samaa mieltä, ilmapiiri tuki erilaisuuden hyväksyntää ja verkottumista erinomaisesti, paremmin kuin aiemmat konnektivistiset opinnot.

Olen kirjoittanut opinnoistani toisessa blogissani ( http://www.helinurmi.fi/blog ). Sieltä löytyvät tarkemmat tiedot kaikesta mitä tässä kerroin. Suomalaisia oli mukana useita ja hiukan vaihdoimme kuulumisia FBssa. Työkiireet rajaavat osallistumista useinkin. Olikohan niin että me kaksi vakituista blogaajaa ollaan kumpikin eläkkeellä. Kurssin keskustelupalstan study group Age 60+ toimi aktiivisesti ja jatkaa edelleen, siellä sovitaan seuraavista kursseista. Tämä ei ole enää heikko signaali vaan arkipäivää.

Kommentteja olisi kiva saada…

Avoin globaali opiskelu houkuttelee 2013

Nyt valitsin kuvan joka sopii hyvästiksi tälle blogille: riittävän kaunis ja otsikkokuvan kanssa yhteensopiva, myös dramaattinen. Kuva on kesämökin rannasta (olisiko 1989) ja se näyttää kahden vastakkaisen voiman törmäyksen:

Minä luovutan hakemasta mielekästä osallistumisen paikkaa läheltä, aion elää globaalilla tasolla. Ja mitä siellä tekisin?

Englanninkielisen blogini ympärilläl lukijat lisääntyvät jatkuvasti, erityisesti Intia, Filippiinit ja Malesia nousevat USA:n ja UK:n rinnalle. Kanadasta ja Australiasta tulee ajoittain paljon lukijoita. Sisältöjen kiinnostavuus näkyy selkeästi: hakusanat learning theories, teacher education vetävät aina tulijoita. Saan myös postia Intiasta. Sillä suunnalla on oppimisen nälkä ja halu yhteistyöhön. Voin siis miettiä mikä oppimisen teorioissa ja käytännöissä kiinnostaa ja jatkaa kirjoittelua kouluenglannilla.

Tutkimus oppimisesta globaaleilla avoimilla kursseilla on kiehtonut jo monta vuotta. Tänään luin artikkelin emergentin oppimisen visualisoinnista, kirjoittajina Roy Williams, Jenny Mackness ja Simone Cumtau Footprints of Emergence IRRODL nr 4, October 2012. Kirjoittajat pohtivat emergentin oppimisen yhteyksiä rakenteisiin ja ohjaukseen. Mitä tapahtuu täysin avoimissa ja vapaissa oppimistilanteissa? Haaste on suuri ja siksi kiehtova.

Aion kokeilla uutta Coursera-opintoa tämän kuun lopussa: E-learning and Digital Cultures. Sitä vedetään Edinburgista Skotlannista, mikä viehättää eurooppalaista mieltäni. Aihe kiinnostaa minua ja työtaakan pitäisi tällä kertaa olla ihan hallittavissa. En ole katsellut kaikkea kurssitarjontaa jotta en ajautuisi hajottamaan voimiani liian moneen suuntaan. Konnektivismin opintoja seuraan nykyisin twitterin avulla.

Laittaisinko loppuun kuvan maailmankartasta: maat vihertävät enemmän tai vähemmän sen mukaan kun ovat englanninkielistä blogia klikanneet ja lukeneet. Maitten määrä on 148 joten tulee globaali olo. Olen oppinut kartoista paljon ja käyn Google Street viewn avulla tutustumassa paikkoihin. Seikkailua mieleni kaipaa aina vaan.

Kai tuo kuva jää nyt sen verran alemmaksi että se ei enää häiritse alkuosan sinertäviä sävyjä. Tyyli on köyhän perusoikeus kuten ennen todettiin 🙂 en nyt muista mikä kulttuurilehti se olikaan.

Nähdään! Tarkoitukseni on kommentoida suomeksi asianomaisissa paikoissa ja heti aina kun siltä tuntuu. Saa nähdä mitä tapahtuu..

Kaikille avointa globaalia opiskelua

Avoimet opinnot ovat lisääntyneet huimaa vauhtia ja herättäneet tarpeen jäsentää tilannetta: mikä on oikea avoin kurssi ja mikä jotain muuta, jonkin instituution tarpeista tms. Voisi tulkita niinkin että valtataistelu on kiihkeää, viimeksi se näkyi Wikipedian MOOC-sivulla johon en linkkiä laita etten joudu mukaan (ja sivu muuttuu, ei siihen kannata linkittää). Tänään luin Lisa M. Lanen blogia jossa hän jakoi avoimet opinnot kolmeen tyyppiin:

  1.  verkostoperusteinen (konnektivismi ym.)
  2. tehtäväperusteinen (digital storytelling )
  3. sisältöperusteinen (yliopistojen kurssit, Khan ym).

Jotenkin tuo jäsennys kolahti vaikka onkin yksinkertaistus. Se paljastaa miten näissä keskusteluissa on irrottu pedagogisesta tiedosta joka on ollut kuitenkin opettajien tiedossa ja käytössä koko ajan. Kaikkia noita (sisältöä, tehtäviä, verkostoja) tarvitaan ja verkko-opetusta on kuvailtu niiden avulla jo kauan. Ja paremminkin: vuorovaikutuksen paikka ja laatu, ohjauksen laatu ovat keskeiset tekijät. Mutta en halua puhua nyt yleisellä tasolla vaan kertoa opiskelusta, jonka äskettäin aloitin: Fantasy and Science Fiction. The Human Mind. Our Modern World.  Kyse on coursera tarjonnasta, Michiganin yliopiston kirjallisuuden opintoja.

Opinnot rakentuvat tehtävistä ja palautteista annettujen sisältöjen ympärille. Olen lukenut teoksen Dracula (ensimmäistä kertaa) ja kirjoittanut siitä esseen, joka sai olla vain 270-320 sanaa pitkä. Postituksen jälkeen sain luettavaksi neljä esseetä (anonyymisti) ja kirjoitin arviot niiden muodosta ja sisällöstä erikseen. Nämä lähetin ja seuraavaksi saan neljä arviota omasta esseestä. Opiskeltava sisältö tuli kirjasta ja videoista, joissa professori ennen esseen teko orientoi  ja vasta lähettämisen jälkeen tulkitsi aiheita tarjoten asiantuntemuksensa käyttöön. Esseen aihe on vapaasti ideoitavissa. Tässä on oman ajattelun herättäminen ja tukeminen paketissa, joka tuntuu toimivan. En ollut vastaavaa kokenut globaaleissa opinnoissa, vaikka olen niitä muutaman vuoden harrastanut.

Kurssin orientaatio toteutui videoiden avulla: miten luet, miten kirjoitat, miten kommentoit. Kurssin rakenne esiteltiin ja aihepiiri yleisesti: Fantasia on näkyväksi tekemistä, ba-käsite, tulevaisuuden suhteen olemme kaikki immigrantteja.  Kurssin verkkoympäristö on hurmaavan selkeä, kaikki löytyy ja toimii ajallaan. Tarjolla on keskusteluja yleisistä aiheista sekä kunkin viikon kirjasta erikseen. Kaikki on tuttua omalta verkko-opettajan ajalta mutta nyt se toimii myös kurssilla jossa opiskelijoita on  kaikkialta maailmasta. Opiskeltavat kirjat taitavat olla Euroopasta lähtöisin, mikä osoittaa kulttuurin kehityssuuntia. Kiinnostus historiaan ja kielten kehitykseen on jo herännyt, professorin rakkaus alaansa ja kiinnostus meitä opiskelijoita kohtaan välittyy videoissa.

Uskon että into opiskella säilyy mielekkäillä asiantuntijan valitsemilla tehtävillä, ohjeistuksilla ja ajoituksilla. Kurinalaisuus alkaa pian tuottaa tulosta: vuorovaikutusta, uuden oppimista ja ylimääräistä luovuutta, opiskeluhuumoria. Eikös joku ollut jo keksinyt kirjoittaa uuden toistaiseksi julkaisemattoman kirjeen Dracula-teoksen täydennykseksi. Se oli samaa omintakeista englantia kuin kirjan hahmo käytti. Olen iloinen että tuli mentyä sisään kurssille vaikka ensin ajattelin että haluaisin lukea suomeksi tämän aihepiirin.

Kyllä avoimia opintoja kannattaisi käyttää, onhan Suomessa jo paljon englanninkielistä koulutusta, johon nämä sopisivat. Hyviä opettajia ja huippuasiantuntemusta on tarjolla. Tästä linkistä voit vilkaista uutta opettajaani, miten hän vastailee entisten opiskelijoidensa kysymyksiin YouTuben avulla (7 min).  Voin kertoa lisää …

Miten käsitteen voi omistaa?

Virike tähän kirjoituksiin heräsi eilen kun arvostamani Kielipoliisi halusi määritellä MOOC-käsitteen – viikottain aina joku käsite avataan tiedoksi. Teksti pitää tietysti paikkansa, eihän kielipoliisi voisi muuta kirjoittaakaan, mutta: mitä siinä jätetään sanomatta? Ohjaako se väärään suuntaan? Tiettyyn suuntaan ainakin ja nimeää vain kaksi gurua.

Tästä avoimen online-opiskelun käsitteestä on keskusteltu muuallakin. Ei niin kauan sitten muutama konnektivismi-kurssilainen teki artikkelin englanniksi Wikipediaan ja siitä keskusteltiin. Täytyy myöntää että minulle se oli EVVK, miksi ihmeessä pitää määritellä jotain minkä voi pitää itsestään selvyytenä: ”massive open online course” ovat kaikki yksinkertaisia sellaisenaan ymmärrettäviä. Mistä oikein on kyse? Tuo tapahtui amerikkalaisen edumooc- kurssin aikana, joka kurssi sinänsä oli osoitus ettei enää ole kyse kahdesta miehestä. Eikä koskaan ollutkaan, ensimmäinen avoin kurssi oli ennen CCK08 ja toimi kuulemma hyvin.

Onkohan kyse valtataistelusta, ”patentin” hakemisesta webbimaailman verkostoissa? Viimeksi leimahti Jeff Lebow:n organisoimissa Casteissa. Haettiin parempaa nimeä MOOCast:lle ja Jeff päätyi COOLcastiin: Collaborative Open Online Learning. Minä aloin heti kannattaa COOL-käsitettä. Olin samaa mieltä että massive johtaa harhaan, ja aina on korostettu että ei ole kyse kurssista, miksi siis sanotaan course? NO, termi on jo vakiintunut, mutta mihin. Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa ja niinpä toinen MOOC-guruista käski palaamaan ruotuun ja määräsi jopa että ei saa puhua kollaboraatiosta vaan pitää olla ko-operaatiot. Tuolta taisi olla minun ärtymyspohja. Onko tämä aikuisten tasa-arvoista opiskelua? No sitä löytyy niistä lukuisista avoimista opinnoista jotka ovat menossa ja tulossa. Seuraan esim. Jeff Lebow:n lähetyksiä, joissa tapaa monia avointen kurssien konkareita. Siellä seurataan kaikkia avoimia opintoja ja oikeasti kuunnellaan tasa-arvoisesti, mistä nautin.

Vastaavia omistuksia on varmaan Wikipedia pullollaan, enpä ole tuota ennen ajatellut. Kriteeri merkitykselle on klikkausten määrä ja kun maine on saatu se säilyy kun webissä samat asiat ja ideat kertautuvat striimeissä. Vilkaisin Tuhat sanaa -blogia ja siellä on linkki Chris Messinan esitykseen, Mindtrekin oli viime viikolla. Sinut on ohjelmoitu, otsikoi Tuija Aalto blogauksensa. Yritän seurata miten minua ohjelmoidaan, jaksan vielä räpistellä 🙂 Kaipailen arvioivaa kriittistä ajattelua, liekö se jo historiaa?