Ohjauksen osaajat – miten he sen tekevät?

Otsikko on Kirsti Vänskän väitöskirjasta. Hän tutki ohjauksen ilmiötä laadullisesti, rakensi kymmenen hyvän ohjaajan kertomasta  mallia ohjauksen osaamisesta. Tässä linkki Jyväskylän yliopiston tiedotteeseen.

Minua kiehtoo tutkimus, jossa lähennytään asiantuntijuuden rakentumista autenttisissa yhteyksissä, miten monta puolta osaamisessa onkaan samanaikaisesti. Fenomenografia on sopiva lähestymistapa asiantuntijan käsissä. Minua kuitenkin  aina ajatteluttaa se, kannattaako käyttää monta vuotta lausekkeiden siirtelyyn paikasta toiseen ennenkuin saa mallin koottua. Ihan kiva että Kirsti oli jaksanut, aineisto vuodelta 2007 ja työn ohessa kirjoitettu tutkimus, ei tutkimus ole huono harrastus 🙂

Väitöstutkimus on terveyskasvatuksen alaa jatkaen Kirstin aikaisempia yliopisto-opintoja. Hän toimii opettajankouluttajana ammatillisessa opettajakorkeakoulussa Jyväskylässä. Ex-kollegana tunnen Kirstin korkean tason kouluttajan työssä. Niinpä taisin kuunnellessa ja lukiessa väikkäriä sitoa tuloksia aikuiskoulutukseen huomaamattani. Jotkut luokat tuntuivat kovin tutuilta opettajankoulutuksen opsista: konteksiosaaminen, reflektio-osaaminen jne. Toisaalta, terveyskasvatuksen ohjausta harrastamme jokainen ihan itse: miksi en tee kuten hyväksi tiedän? Eilenkin piti ottaa kuohujuomaa Kirstin kunniaksi ja sitten kävelin kotiin helteessä neljä km ja vasta kotona lounastin illan suussa. Ei ollut järkevää ei. On ihan eri asia tietää miten pitäisi ja toimia kuten pitäisi. Tästä havainnosta tutkimus lähti liikkeelle aikanaan.

Tänään, tutkimuksen luettuani, mietin että sankareita ovat he jotka arkipäivän kiireen keskellä rakentavat tutkimuksessa valotetun ohjauksen ammattilaisuuden. Siinä poimitaan vihjeitä kaikilta relevanteilta suunnilta ja napataan ne osaksi oman mielen arkistoa, mahdollista käyttöä varten. Käytännössä on usein vaikea tunnistaa ja pukea sanoiksi miksi teki juuri kuten teki. Tämä pulma oli tutkimuksessakin ja arvaukseksi jää mitä jäi puuttumaan. Mitä olisi kertonut 11. asiantuntija? Mitä jos toinen henkilö kävisi läpi saman luokitteluprosessin? No se ei olisi sama koska Kirsti oli vuorovaikutteisesti kerännyt aineiston. Mitä jos hän olisi voinut käyttää videoita? Olisin kai kaivannut hiukan kyselevämpää otetta väitöstilaisuuteen, kaikki tuntui etenevän niin sievästi ja uutta tieteellistä tietoa syntyi. Kyselen nyt jälkikäteen, kun suomalaisessa väitöskulttuurissa ei sovi kysyä (paitsi jos aikoo estää väitöskirjan hyväksymisen). Tilaisuus oli kyllä aiheensa näköinen: dialogista ammattilaisten keskustelua.

Luottamus nousee keskiöön laadullisessa tutkimuksessa. Uskon minä Kirstin sanomaan ja uskon että tutkimus on arvokas lisä ohjauksen ammattilaisuuden määrittelyyn. Kirja taitaa sopia opetusmateriaaliksi aika lailla sellaisenaan, monenlaisten ohjaajien koulutukseen. Sitä paitsi lukeminen innosti jollakin lailla myös tutkimuksen tekoon, olisiko ollut selkeä esitystapa, joka herätti voisin minäkin jonain päivänä jotain tuollaista … Kiitos siis.

Milla-Maarit Salo otti kuvan ja keskustelu alkoi Facebookissa välittömästi. Poistin linkin kun sen mukana tuli kaverien tietoja. Laitan erillisen kuvan jos Milla-Maarit sallii? Miksei sallisi? Tuolla se nyt on..

Intensiivistä yhteisopiskelua

Tämä viikko on elämys monessa mielessä. Olen ohjaajana OTVO:ssa jossa opiskellaan ohjaustaitoja verkossa. Neljäs päivä koneen ääressä, tutustumassa 25 ihmiseen ja ennen kaikkea vaihtamassa ajatuksia heidän kanssaan. Kaikki opettavat toisiaan, kuka osaa mitäkin ”parhaiten”. Viikko saa mielen liikkeelle ja jopa väsyksiin, unet tulevat katkonaisiksi vaikka olen ulkoillut välillä. Mieli jatkaa työtä vaikka on pitävinään taukoja.

Samalla tulee muutakin uutta: mistä löytää itselle face Facebookiin jota sietäisi katsoa (eivät kamerat saa minusta enää siedettäviä kuvia). Miten uskaltaa yleensä olla Fb:ssä? Eilen ihastutti uusi sosiaalisen median yhteisö, jonka linkitin tänne seurattaviin. Siellä ei kun sitä kautta löysin Teemu Arinan haastattelun S. Downesista ja rauhoituin puoleksi tunniksi. Se teki hyvää, keskustelussa sivuttiin monia asioita joita itsekin olen miettinyt. Mikä paikka jää vartioidulle akateemiselle yhteisölle jonne ajatuksille haetaan julkaisulupaa vuoden tms. Kun tämä maailma on avoin ja suora vaihto mahdollinen joka hetki. Aika näyttää.

Välillä opiskelijana sosiaalisen median kurssilla. Ja opettajana yli 10 kurssilla, Generation, Moodle ja Blackboard sekä blogit ja fb-ryhmät ja mitä vielä. Hyvin hallinnassa paitsi juuri tänään, kun intensiivi on imaissut minutkin. Hyvä että sai tänne tulemaan .. ensin luin opiskelijoiden blogit ja kommentoin niitä. EN ole vielä kasvanut blogin pitäjäksi enkä osaa käyttää RSS yms vaikka opetustakin olen saanut. Enkä jaksa edes hakea kuvaa, en ole oma itseni..