Isovanhempien aamupäivä Rööperin mini-Ankoissa

kutsutSain tuollaisen tumman violetin sydänkortin ja pääsin tutustumaan nuoremman lapsenlapsen päiväkotiin Helsingin Rööperiin.

Päivä sai liikkeelle uskomattoman määrän tunteita ja aktivoi mieltä. Ydintapahtuma on varmaan se kun näkee oman lapsenlapsen uudessa ympäristössä avartamassa elämänpiiriään. Kaksivuotias pääsee paikkaan, jossa on ympärillä samankorkuisia ihmisiä ja kaikki kalusteet sopivan kokoisia. On yhteiset säännöt ja ohjelmat ja leikkiä voi yksin ja yhdessä. Ja sitten pääsee vielä itse esittelemään tämän isovanhemmilleen. Kannatti elää tuo päivä ja varmasti sitä muistellaan vielä monesti.

Omassa mielessä heräsivät aikaisemmat kokemukset päiväkodeista. Ensimmäinen asiantuntijuuteni 70-80-luvulla oli kehityspsykologian parissa yliopistolla ja lasten liikunnan tutkijana päiväkodeissa. Nyt tuntuu että mielenkiinto kohdistui kognitiiviseen kehitykseen ja liikunnassa tietysti motoriikkaan. Nyt mummina on tunne-elämä ja perusturvallisuus ylimpänä. Kokemus on nyt kokonaisvaltaisempi (luulen, muistot ovat toki tulkintaa nykyisen läpi).

Miten päiväkotien toiminta on sitten muuttunut tällä välin? Yksityinen päivähoito oli minunkin lapsille ainoa mahdollinen kun assistentin palkka ylitti kunnallisen normit. Hintakin taitaa olla sama, nyt euroina mikä silloin markkoina. Tärkeintä on tietysti sisältö, käytännöt, vuorovaikutuksen laatu päiväkodissa. Hyvään tulokseen voi päästä monta tietä, mutta hoitajien/kasvattajien persoonallisuus vaikuttaa aina.

Rööperin Ankoissa oli hyvä tunnelma, lapset nauttivat ja esittelivät leikkimahdollisuuksiaan innolla. Mielestäni oli hyvä ratkaisu pitää tilanne vapaana leikkinä vailla ohjelmaa. Aika kului siivillä, sitä olemista voisi varmaan kutsua flow-tilaksi. Olin niin tohkeissani etten muistanut ottaa kuvia – niinpä tämän kirjoituksen kuva on kopioitu Ankkalammen Facebook-sivulta. He taitavat sosiaalisen median käytön.

Päiväkotien ja vanhemman sukupolven yhteistyötä aloitettiin sitäkin jo 80-luvulla. Muistan vieneeni opiskelijat Lahteen tutustumaan tällaiseen toimintaan jo silloin. Kaikki vanhukset eivät olleet ihastuneet yhteistyöhön, mutta tilanne muuttuu kun on kyseessä omat rakkaat lapsenlapset. Enpä olisi arvannut että nautinto oli näin suuri. Kiitos kutsusta ja päiväkodin avoimuudesta, se on aina hyvä merkki. Voisinkohan minä antaa heille jotakin?