Virkistymistä Second Life konsertissa

Monipuolisia nämä ihmisen mahdollisuudet huolehtia omasta mielentilastaan: eilen illalla osallistuin Minerva-saarella konserttiin joka kokosi yhteen avatarit lukuisten verkostojen kautta (konnektivismi, naistutkijat ym.) Kymmenen tunnin aikaero vaikutti sen että osallistuin vain kolmeen ensimmäiseen osaan:

10 am Naftali Torok, Eastern European folk and klezmer. (Holland)
11 am Christine Montgomery, composer presentation (UK)
12 noon Atheene Dodonpa, early music (Finland)

Tunnelma oli lämmin ja newbiesta pidettiin hyvin huolta. Uusi SL näyttää myös toimivan tehokkaammin kuin ennen. Kun jouduin poistumaan ääniasetusten muuttamisen vuoksi niin palatessa tuli kohtelias ilmoitus että vaatteesi ovat latautumassa ja muut näkevät sinut asianmukaisesti vasta niiden saavuttua – ja tosiaan ilmestyin pukeutuneena esiin.

Minulle syntyi mukava kokemus kulttuurisesta yhteydestä yli historian ja nykyisen globaalin maailman. Tietysti olin ylpeä Atheene Dodonpan suomalaisuudesta mutta noissa piireissä ei tavallaan olla enää vain yhden maan kansalaisia. Tässä kuva Atheenen esityksestä: paikalle saapui myös tuttuja, oikealla Unti Kamala ja Lee Selentiak. Atheene lähetti minulle vaaleita hiuksia (ennen esityksensä alkua) mutta enpä tiedä luovunko vihreästä.

concertpSuosittelen lämpimästi osallistumista näihin.

Kiitos myös Päiville joka kutsui minut TAMK:n opettajakorkeakoulun oppimistilaan keskustelemaan perjantaina. SL on erilaisen ympäristön hurma, resonoi lapselliseen mieleeni 🙂

Second Life tapoja

Kauan taisin olla poissa SL:sta, en edes Toisessa Maailmassa lokakuun tapahtuman aikaan vilkaisut. Mutta nyt, yllättäen, kävin sunnuntaina etsimässä PLENK2010 kurssin paikan ja tänään, katsoin vanhoja meilejä juuri kun Helsingin yliopiston Studia generalia oli alkamassa. Ja sinne tuli sitten hypättyä. Antti Hautamäki puhui ja kuvassa oleva emerita A-M Kivikuru:

HYspieni

Siellä me istua napotamme, viisi otusta paikalla ja kutsuja Lee taisi tipahtaa kuvani ulkopuolelle. Ääni kuului hyvin ja kuva näkyi, SecondLife on parantunut viime talvesta – kunhan sormet vielä oppivat löytämään uudet paikat.

Antti Hautamäki (hän on innovaatio professori aikuiskasvatustieteessä Jyväskylässä) tiesi että virtuaaliopetusta on, mm Castells on nykyään yliopistossa, jossa ei ole luokkahuoneita. Ja kaikki ne kauniit ajatukset, joiden keskellä elän, nekin Antti kertoi. Toinen luennoitsija taas kosketti minua kun sanoi olevansa 60-lukulainen (se ei irtoa ihmisestä, se säteilee läpi koko elämän) ja miten vaikea on sietää tätä kaiken relativisointia. Herkullisesti hän kuljetti mukana vallan analyysiä käydessään läpi journalismin ja median historiaa. Nykyään kun vain pinta riittää, tapettiseuraaminen oli uusi käsite mulle. En kerro kaikkea, video taitaa olla jo paikoillaan tuolla studia generalia linkissä.

Tarkoitin vaan muistuttaa että näitä on torstaisin klo 17 nyt muutamana viikkona ja paikkoja riittää. Sitä paitsi ääni kuului yhtä hyvin auringonkukkapellon taakse. Kuljin ihastelemassa HY:n kaunistunutta ympäristöä. Ja nyt vilkaisen ensimmäisen kerran videota: tieto ja viisaus käsitteet kiinnostava, ja Niiniluoto.

Palasia verkko-elämästä

Blogia voi käyttää muistiinpanona: mitä kiintoisaa tuli eilen ja tänään vastaan, mitä haluan talteen jotta löytäisin tarvittaessa. Tässä muutamia:

Ihanaisen Pekka tekee kansainvälistä yhteistyötä John Moravecin kanssa. Onneksi olkoon. Keskustelen ensin itseni kanssa enemmän ennenkuin kommentoin sisältöä.

Irja Leppisaari arvioi Kever-verkkolehdessä ammatillisten opettajakorkeakoulujen kahta julkaisua sekä uuden kirjan, joka opastaa autenttiseen verkko-opetukseen. Tällaisia arvioita tarvitaan.

Eniten kuitenkin piristi  Ted video miten pelaaminen voisi parantaa ihmiskuntaa.Tuossa on otetta.

Blogia käyttää myös omien kokemusten kertomiseen ja arviointiin. Eilen opin Second Lifessä että en pysty motivoitumaan mihin tahansa yhteistyön kokeiluun, aina pitäisi nähdä jotain mieltä tekemisessä. Näin kuivakka on aikuisen mieli. Ehkei pitäisi mennä teekkarien kanssa Aaltoyliopiston toiseen maailmaan, oma syy. Sain sentään siellä T-paidan: A! on mainio keksintö. Odotamme mitä kaikkea A! tuottaa, milloin lisätään huutomerkkejä. Vai onko yksi aina tehokkaampi kuin monta?

Vakavasti sanoen menin mukaan kokeiluun koska haluan tukea kaikkea tutkivaa otetta virtuaalimaailmoissa. Eero Palomäki tekee opiskelijoidensa kanssa varmaan moniakin hankkeita lähivuosina, kannattaa seurata. Sometun SL- ryhmän kautta löytyy hänen tutkimus jossa on perustietoa. Edellä mainitussa Irjan kirjoituksessa on linkki laatuarvioinnin muistilistaan, olisiko tuosta iloa?

Lopuksi kävin sitten YLEn alueella virkistymässä eduFinland IV:ssa, nautin rannalla oleskelusta, uimisesta ja – uskalsin vierailla kummitusten talossa. Sain kuvankin, en pelkää lävitseni lentävää veristä aavetta kovin paljon.

kummitus2Suosittelen. Voi vilkaista Tuijan, ei kun Oxygen Richin machinima ensin niin on hyvä orientaatio tuleviin kokemuksiin.

Mikä koskettaa virtuaalissa tai reaalissa?

Kirjoitin viimeksi SL eduFinland kokemuksistani ja päätin sen tulossa olevaan Studia generalia luentoon. Se olikin niin antoisa että on pakko jatkaa analysoimalla kokemusta. Aiheena oli ihmisen uteliaisuus ja oppiminen, sivistys. Kirsti Lonka esitti oppimisen viimeisiä tietoja, mutta koskettavaksi muodostui Harri Westermarckin jäähyväisluento sivistyksestä. Sitä kuunnellessa tajusin että edessäni oli ihmisen elämäntyö: hän oli toiminut pj. vuosikymmeniä ja oli hänen ansiotaan että Porthanian luentosali oli joka kerralla täpötäynnä. Aikaisemmin minua oli pikemmin ärsyttänyt hänen tyylinsä mutta nyt tajusin että sehän toimii. Yleisö tuli kaupungilta, se ei ollut yliopiston väkeä. HW oli vuosia huolehtinut että puhujat eivät käytä ammattislangia eikä esitys mene liian vakavaksi ja vaikeaksi. Tiedän myös että yliopisto ei tällaista toimintaa juuri arvosta.

Koskettavuus syntyi siitä että HW oli aidosti läsnä ja lauloi meille kaikille Ystävän laulun lähtiäisiksi. Tunnelma siirtyi myös SL ja taputimme myös siellä – sekä nousimme seisomaan kunnioituksen osoituksena. Tilaisuus jäi siis mieleen ja juuri tuon tunteen ilmaisun vuoksi. Helsingin yliopiston SL auditoriossa taivaan alla tunnelmaa ylläpiti mukavasti Le Selentiak tervehtien tulijoita ja auttaen teknisissä jutuissa. Minulla ihme kyllä kaikki toimi hyvin joka kerralla. Voisinko sanoa että tunnelma syntyy ihan samalla tavoin maailmassa kuin toisessakin?

Tällä välin olen lukenut Leena Mäkelän väikkärin verkko-opetuksesta mikä myös vaikuttaa tällä hetkellä. Toimijahistorian viemme kukin mukanamme tilanteisiin. Verkossa pitää perusjuttujen olla hanskassa ja myös jonkinlainen oppimisvalmius odottamattomien tilanteiden varalta – mutta muuten viemme kulttuurin mukana ja luomme ilmapiirin kuten aina on luotu. Jatkan Mäkelän herättämistä ajatuksista lähipäivinä.

EduFinlandissa avajaisia ja studia generaliaa

Sen verran voisin kertoa Second Lifestä (joka on tullut osaksi normaalia nettielämää) että ihan kivaa on ollut eduFinlandin avajaisissa:

  • Suomi-saari oli joskus (muistan napakat puheet, Päivin tutkimuksen ja Irman soiton)
  • verkko-opiston avajaiset äskettäin. Siellä oli paljon väkeä kuten kuva näyttää

alkupuheYmpäristö on viihtyisä ja siellä tuntee olevansa kansanopistoissa tosiaan. Kävin myös uimassa, kiitos vaan. Lopuksi oli konsertti josta myös kuva. Olin jo oppinut miten säädöt pitää olla joten tunsin itseni kokeneeksi kuuntelijaksi. Eka kokemus oli työväenopiston salissa jossa kaikki muu romahti paitsi ääni. Nyt kuva vain osittain ja tässätoisessa kuvassa on  rajattu kaatumiset pois.

konserttiViimeksi jäin koukkuun Helsingin yliopiston studia generalia luentosarjaan, torstaisin 17-19, kun eka kokemus oli niin myönteinen niin kuuntelin lisääkin ja mietin yliopistoa työpaikkana ja näitä luentoja, mikä toimii ja miksi.

Sieltä sain joskus näin hyvän kuvan (viimeksi valkokangas jäi paljon kauemmaksi)

luento3SL-maailman vaatimuksista mieleen nousee oma ulkonäkö kun kaikki muut ovat huoliteltuja ja istuvat rennosti ja liikehtivät ilmeikkäästi. Ovatko he nielaisseet sellaisia skriptejä koska tuoli antaa minulle vain jäykän asennon. Ja tukkani on vain peruukki lätkäisty päähän ja mulla on aina sama Kansalaisfoorumi T-paita. Ei ole huvittanut opetella, ei. Ihan samanlainen olen kuin RL.

Ensi torstaina 11.3. on luento oppimisesta ja sehän on kuunneltava vaikka sisällön arvaisikin 🙂 vai oliko se peräti uteliaisuudesta. Ilmoitustaulu on Helsingin yliopiston pihalla. Viereisellä tontilla on iso sometu-merkki.

Toisessa maailmassa

Tulipa käytyä Savonlinnassa toisessa maailmassa ja nautittua taas kerran lähitilanteista. Ohjelma oli ihan OK. sunäitis ehti jo kertoa sisällöistä blogissaan. Itse vasta odottelen pääsyä seminaarin Ning johon luulin olevan kutsun odottamassa mutta ei löydy. Siellä on linkit esityksiin (jotka siis kerran olen nähnyt). Lisäys maanantaina: Ning on avoin (kuten pitääkin), tutustukaa siis.

Sarah ja Mark olivat innostuneita ja siis innostavia, se on totta (viittaan Irmelin blogin otsikkoon). Kai me suomalaiset edelleen tarvitsemme sitä että joku Ulkomaalainen kertoo meille että teette hyvää työtä, olkaa enemmän esillä ja levittäkää tietoa tekemisistänne. Muutostyön keskeiset haasteet olivat taas kerran kohteena ja ovathan ne t0tta. Tärkeintä näissä seminaareissa onkin nähdä muita innostuneita ihmisiä – missään muualla meitä ei ole niin paljon paikalla yhtä aikaa.

Matkustan ilman läppäriä (ja nyt unohdin kännykän työpaikalle) ja tunnen itseni perillä puolikkaaksi. Hiukan auttaa kun istui edessä ja näki suoraan myös  SL luentosaliin ja näki chatin mutta ei voinut itse kirjoittaa, vain sanoa jotain vierustoverille.  Lähitilanteiden ihannointi kyseenalaistui taas mielessä kun puhujat vakuuttivat miten suora vuorovaikutus oli – luulen että näytimme kuumuudessa ajoittain kärsiviltä eikä niinkään iloisilta. Antoisa hetki oli astua puistoon ja kävellä kauniissa Savonlinnassa sataman halki, pienessä tuulenvireessä.

Suomalaisetkin oppivat hiljalleen puhuttelevien slidien teon: pari sanaa ja puhutteleva kuva, kuvat jäävät mieleen. Kirjoitetussa pitää olla tosi kova juttu että se säväyttäisi. Tykkäsin kyllä Jyri Mannisen pohdinnasta – mikä oppimisessa on muuttunut, mikä on olennaista?  Ehkä samat kysymykset tulivat käsitellyiksi Sarahin ja Markin esitykissä? Ludocraft on vakuuttava firma ja Birgitta osaa rakentaa yhteistyön kuviot. Kim ansaitsee puheenvuoron eduFinlandin edustajana. Aika hyvin puhujat pitivät  kurissa omien korkeakoulujensa mainostamisen, se kääntyy helposti ärtymykseksi näissä tilanteissa. Kiva oli lopussa avatarin pitämä puhe, siinä sieti liturgiaakin..

Ensi kerralla osallistun kyllä SL:ssä suoraan.

Kansalaisfoorumin SL videolla – ITK09

Osallistuin tällä kertaa ITK09 kotoa käsin, omassa huoneessa kaikessa rauhassa. Ei ollut Connect Prossa yhtään kuumaa eikä tungosta kuten paikalla olleet valittivat 🙂 No tapaamiset jäivät toki vähemmälle.

Ihastuin Kansalaisfoorumin esitykseen Second Life koulutuksesta, jolle itsekin maaliskuussa osallistuin. Tunnelma välittyy oivallisesti tässä multimediaesityksessä. En onnistunut upottamaan tänne sitä suoraan mutta kai kiinnostuneet jaksaa kerran napauttaa.

Sosiaalisen magian esityksiä seurasin Connect Prossa ja yritysten sosiaalisen median kokeiluja. Eniten minua ihastutti Tarmo Toikkasen tapa ottaa neuvoa Leonardo da Vinciltä: innovaation edellytykset taisi olla aiheena. Niinhän se on että kaikki on oivallettuna moneen kertaan mutta käytännössä toteuttaminen, se ontuu ihmiskunnan kehityksen erivaiheissa eri tavoin. Innostus on välttämätön käyttövoima, se on nyt mm. SOMETUssa. Sama innostus on synnyttänyt ja ylläpitänyt ITK-kongresseja 20 vuotta.

Miten se siirtyy arkeen, työpaikoille ja johtaa todellisiin uudistuksiin.. itse yritän huomenna innostaa SL-maailmaan ja käytän hyväkseni tuota kansalaisfoorumin naisten opastusta.

EduFinland kevätjuhla

Tulipa kokeiltua juhlimista Second Lifen eduFinlandin kevätjuhlassa. Paikka oli niin lähellä omaa tonttia että tulin lopuksi katselemaan omalta parvekkeelta tanssimista. Osasin ottaa kuvaan nimet näkyviin, eka kertaa.

SLjuhlassaMuuta en sitten juuri osannutkaan: en saanut kaljapulloa korista ja tanssin niitä pieniä pätkiä mitä F9 ja F10 antoivat. Ei ollut aloitteleville ohjeita. Ihmettelin kyllä miten taidokkaasti Kim tanssitti valkopukuista naista (siis molemmat valkoisissa). Minä kävin aamulla hätäisesti etsimässä hametta ja sain tumman hameen joka oli suunniteltu uudenvuoden juhliin. Että näin alkoi juhlintani. En ole juhliva ihminen. Yksinäisyys tuntui samalta kuin RL-juhlissa, mutta Ihan Uusi Kokemus tämä oli.

Kiitos Helipsille ja Marille seurasta, Mari taisi saada kaljankin.. Virtuaalimaailma on paikka johon voi projisoida omat toiveensa, odotuksensa. Siellä on osittain sama kuin RL:ssa ja joskus myös Erilainen. Siitä aion seuraavaksi kirjoittaa…

Second Lifen viehätys

Second Life eroaa kaikista muista tuntemistani yhdessäolon tavoista (kun en ole Habbo Hotel sukupolvea – lasteni olen nähnyt pelaavan, vain nähnyt, en itse kokeillut). SL ei kuitenkaan ole peli vaan maailma.

SL:n viehätys on ympäristön kiehtovuudessa ja mahdollisuudessa tavata ketä tahansa missä tahansa. Se on käyttäjien rakentama maailma jossa rakentaminen on suhteellisen helppoa. SL:n kulttuuri tuntuu olevan avoin ja kannustava, selvästi enemmän kuin RL (real life) mikä on mahtava juttu.

Mietimme Kansalaisfoorumin kouluttajakurssilla SL:n olemusta (suurin osa energiasta meni perustaitojen omaksumiseen kuten oli tarkoituskin ). Wenla avatar jaksoi määritellä oppimistaan:

  • on ollut hauskaa
  • olen huomannut että 1+1>2 eli yhdessä on löytynyt ja oppinut enemmän
  • ja nämä kaksi yhdessä: yhdessä nauraen oppii vielä enemmän kuin yhdessä vakavasti.

Hauskoja hetkiä riitti tosiaan. Tietääköhän Opetushallitus mitä kaikkea seuraa alueen sulkemisesta SL:ssä? Emme ole ainoita jotka löysimme itsemme järven pohjalta näkymättömään esteeseen törmättyämme. Kiitoksia vaan vitsailun mahdollisuudesta.

Tämä vuosi 2009 tuntuu olevan SL:n suomalaisen oppilaitosmaailman ensimmäinen toimintavuosi. Jotkut ovat kehitelleet saaria ja ideoita jo vuoden verran. Virtuaaliteknologi blogi, Kimin blogi, Tuijan tuhatsanaa. Elokuussa on tulossa Savonlinnassa kansainvälisestikin merkittävä seminaari.

Seminaarin valmisteluissa on mukana Kerro avataristasi -palsta. Mainio idea, sieltä voi verkottua. Telmus Noel näkyi aloittaneen viehättävästi. Avatar on heijastuma itsestä, mutta se voinee olla sitä monin tavoin. Telmus suhtautui isällisesti omaansa, muutama henkilö kertoi tutustumisvaiheestansa. Samaistuminen prosessi käynnistyy välittömästi nimen valinnan myötä.

Tämä näkyi myös omassa yhteisössä avatartalkoissa: uusi nimi ja hahmo ja uusi tapa törmäillä .. kivaa se on aikuisen elämässä. Saa nähdä ehdimmekö SL kevätjuhlaan, siis pukeutua ja hankkia tarvittava tyytyväisyys avatarin ulkoiseen olemukseen. Kävely varmaan sujuu ja sampanjalasikin minulla on jo invetoryssä kurssin päättäjäisistä. Jossain kuljeskelin lasi kädessä ennenkuin huomasin riisua sen.

Iloisuus ja leikkimielisyys ovat siis minulla ensimmäisiä pedagogisia löytöjä SL:ssä. Avointa ja villiä oppimista tukeva ilmapiiri olkoon suojelukohteena jota eivät saa uhata PP-esitykset ja fläppitaulut (joita siis osaan jo tehdä SL:ssä). Teknisesti SL maailma on ns. kökkö verrattuna totuttuun mutta olkoon. Kansainvälisyys sen sijaan avautui heti ainakin kongressien ja verkostoitumisen muodossa. Sinne siis .. kun on aikaa..

Second Life perusopinnot vihdoin

Opiskelen maaliskuussa Kansalaisfoorumin SL kouluttajaopinnot kurssilla. Opinnot ovat minulle tarpeen, ilman ohjausta en koskaan ehtinyt kuin käväisemään SL:ssa. Nyt on toista, asun siellä kollegani Helin kanssa (joka alunperin minut innosti webbiin).

Taisin jonkun SL-käynnin kirjoittaa tännekin että joko meni hurma SL-maailmasta. Voi miten tyhmää, eihän se ollut alkanutkaan. Nyt olen oppinut rakentamaan ja kokeilen opetusvälineitä. Eniten pidän tästä kuvasta jossa olen läpäissyt lasikaton, naisen haaste:
sl lasikatto
Kollega Heli rakenteli nopsasti lasisen kerrostalon pikku talomme päälle ja minä lentelin ympärillä. Vein minä naapurin taikamatolla lentelemään. Ensimmäinen lento itsellä mutta matto kohteli minua kunnioittaen ”O master..” ja lähetti vielä s-postia.

Luovuus ja uuden tekemisen mahdollisuudet ovat avautuneet huimasti. Innostuin kuuntelemaan Tuijan ja Yoen sulapinta sivujen  podcasteja. He tuntuvat elävän tulevaisuudessa. Pitää käydä Yoen kievarissa.

Pieni SL-palsta on saatu ammatilliselle opettajakorkeakoululle OPM Virpehanke tukena ja jotain sielläkin kokeilla voi. Aika näyttää mitä. Mielessäni itää NYT kysymys SL luonteesta: ollaanko menossa liiaksi ihan samaan kuin tämä eka maailma vai onko se tarkoituskin? Miksi ihmeessä? Tämähän on jo olemassa, miksi kopioida? Onko jossain paikka luovuudelle ja kokeiluille, täytyy olla.

Tein juuri harjoituksena Power Point esityksen SL koulutukseen. Tehtäväksi anto oli mielekäs: pohdi oman oppilaitoksen SL käyttöä. Tässä pdf jonka siis vien SL näytölle, jos osaan ja jos en osaa niin toinen auttaa, teemme pariharjoituksia. (linkit eivät toimi enää)