Sometime 2010 tunnelmia

Jotain pitää mielestä purkaa kun seurasin päivällä someferenssia (!) Aaltoyliopistolta. Ihmisten into tulee läpi skriiniltä ja mietin onko tuo eka kerta kun nuo tekee jotain yhdessä vai mitä tämä on? Osa porukasta, taitaa olla varsin iso osa, on yrittäjiä joilla palkansaanti pakottaa tällaiseen (aito motiivi siis). Osa porukasta on humanisteja, osa kai aktiivi kristittyjä tai muuten ihmistä rakastavia. Kaikki nämä sekaisin synnyttää sopan, josta voi poimia rusinoita.

Keynote puhuja toimi minun mielessä asiasta hyvinkin vierottavasti: tuli niin selväksi että amerikkalaiseen tapaan (NYkkiläiseen siis) juksautetaan kuluttajia ostamaan vaikka mitä tämän suurenmoisen parven avulla joka visertää joka hetki. Häntä kutsuttiin guruksi. Hänen mielestä nainen juoruaa, juttelee, shoppailee. Hohhoijaa.Tähän yhteyteen sopii vielä kilpailuhenkisyys: lounaskeskustelutkin mitattiin ja valittiin verkostoitumismestari. Leikkiä varmaan joo, mutta miksi?

Osa puhujista oli sitten virkistävän suorapuheisia yrittäjiä jotka opetti että plussan puolelle pitää päästä, muu ei kiinnosta yrittäjää. Oli jopa kriittistä puhetta: aloin seurata Olli Kopakkalan blogia mikä piristi hypetyksen keskellä selvästi. Tuollaisiakin ihmisiä on, hän oli jo pitkin kevättä kirjoitellut havaintojaan.

Maailmanparantajat ovat aina lähellä sydäntäni. Minua hätkähdyttää yhteiskuntatietoisuuden aste (0,1 ) esim kun ollaan perustamassa puoluetta jossa kukin saa ajatella mitä haluaa ja tehdä mitä haluaa. Sillä lailla. Ihmetellään kun ei Sitra heti muutu sellaiseksi kuin pitäisi ym Organisaatiot, lait, säädökset ovat ilkeämielisiä ja turhia, eletään vaan.

Uskottavia henkilöitä minun silmissä oli esim Tarmo Toikkasen analyysi, Rautasilta – Eero Leppänen tiesi mistä puhui, Heikki Hallantie hurmasi rauhallisuudellaan (katsoin juuri Tuijan haastattelun jossa hän puhuu), suorapuheisia yrittäjiä jo kehuin. Kalamaljassa oli monia hyviä hetkiä, esim kun Kittikatti kertoi samahenkisten ystävien löytymisestä. Arvotkin ohjaavat eikä aina raha. Joskus ihminen on oikeasti tärkeä kuten tapahtumassa julistettiin.

Sitä en kyllä ymmärrä mitä on se ennenkuulumattomuus ja uutuus jos sata ihmistä kokoontuu ja intoilee. Lopussa joku arvelikin ettei enää tarvittaisi alun markkinointipuhetta vaan olisi jo aika kysyä MITÄ SITTEN? Mitä varten kaikki tämä?  Sometun keskustelussa päästiin siihen asti, että uusista vimpaimista on kokemuksia vaihdettava jotta pysyttäisiin kärryillä (me itseorganisoituvat fiksut ihmiset vastaan muu maailma). Yhteistoiminnan harjoitusta tämä kai on ja herännäisten keskinäistä uskon vahvistusta. Sitä tarvitaan.

Silminnäkijöideen todistuksia tippuu nyt jatkuvasti verkkoon:

Tuija Aalto Tuhat sanaa tietysti, kivoja haastatteluja myös Vierityspalkissa (linkki yllä jo)

Netti muorin Nettikahvila

Käyräranta rapoaa sisällön hyvin, nekin mitä unohdin

Ordinare tarjoaa utopian rakentamista

Ladywebbi osallistui myös. Kuunnelkaa näitä positiivisia ihmisiä 🙂

HD Henry ry analysoi antia  ja Olli kirjoitti myös tähän tapahtumaan liittyen

Maijan Twitterkirja keksi tulkita rikastava vuorovaikutus -käsitteellä, siksi liitän vielä tiistaina tämän.