Sosiaalisen median opiskelu jatkuu

Jatkan muistiinpanoilla Sosiaalisen median teoriaa ja käytäntöä opinnoista kotikaupungissa. Olen nauttinut Erkka Peitson luennoista ja nyt voin katsella kaikkia hänen opetusmatskujaan Google Driven ja Dropboxin avulla. Ei hullumpaa lainkaan, kun olen nähnyt Erkan elävän ja havainnollistavan esitystavan.

Maistelen edelleen verkoston käsitettä. Verkosto koostuu yhteyksistä, jotka ovat todennettavissa (kuuluu johonkin ja on yhteyksiä joihinkin muihin). Näitä yhteyksiä voidaan nykyään visualisoida nopeasti ja kauniisti ja sitä olen itsekin harrastanut. Olen myös huomannut miten isoissa porukoissa, esim. kansainvälisissä opinnoissa, suurin osa porukasta katoaa pian näkyvistä ja vain osa kirjoittelee loppuun asti. Tämä on todettu johtuvan ajan puutteesta kun aikuisten elämä on valmiiksi täyttä: luulee ehtivänsä enemmän kuin ehtii. Mutta potenssilaki onkin yleinen lainmukaisuus, miksi ihmeessä? Tässä kuva Erkan esityksestä, luento 7.

Kuvassa on yhdistetty potenssilaki ja Dunbarin luvut, jotka on saatu sosiaalisen toiminnan tutkimuksista. Ihmisen rakkaudella on rajansa, esim. rakastumisen hinta on keskimäärin kaksi ystävyyttä. Hupaisaa.

Vain muutamiin pitää kiinteämmin yhteyttä, vähän isompaan piiriin ajoittain ja moniin kavereihin ei lainkaan.

Nämä erot sisältävät lähempää tarkasteluna monia ulottuvuuksia, ketä tuntee mistäkin yhteydestä ja millä tavalla. Kun yhteydet ovat vielä dynaamisia, ainakin osittain, ei kokonaisuutta voi tavoittaa kuin hetkittäin – ja miksi minun pitäisikään? En toimi organisaatiossa enkä enää myy osaamistani.

Mietin tällaista kysymystä:

kun joku on noussut guruksi webbimaailmassa tai jossain sen välineessä, miten hän pysyy guruna edelleen? Aktiivisuutta täytyy varmaan osoittaa, mutta voiko määrä korvata laadun? Maine pyrkii säilymään ja ehkä kaikkea gurun lausumaa ihaillaan? Onko mahdollista että tuolla käyrän huipulla onkin dinosaurus mutta kaikki vaan jatkuu? Kuten keisarin uudet vaatteet aina nähtiin. Lapsia ei kuunnella webissä kuten sadussa. Miten dynaamisuus tulee mukaan sosiaalisen median ilmiöiden kuvailuun ja ymmärtämiseen?

Miksi puhutaan uudesta tasa-arvoisuudesta ja vaikuttamisen mahdollisuudesta sosiaalisen median yhteydessä? Harvassa taitavat olla esimerkit rakentavasta vaikuttamisesta joukkovoiman avulla. Kaikenlaista hassua ja hauskaa on tehty ( ja ilkeyksiä tietty). Verkkomeemit leviävät kun ne puhuttelee jotenkin … mitä tämä oikein on? Leikkivä aikuinen, ihan kiva juttu. Pilan tekeminen kaikesta mahdollisesta on tämän päivän rohkeutta? Voisiko olla muutakin, mielten vallankumous kestävän elämän laadun hakemiseksi. Pitää siis hakeutua porukoihin joissa sitä jo harrastetaan…

 

Opiskelen sosiaalisen median teoriaa maalaisyliopistossa

Onpa mukavaa vaihtelua kävellä luennolle kahdesti viikossa ja istua nuorten opiskelijoiden kanssa isossa salissa. Se on mukavaa koska aihe, sosiaalisen median teoria ja käytäntö, kiinnostaa ja opettaja Erkka Peitso on mies paikallaan. Sattumalta keksin hänet Sula pinta 57 nauhoituksesta. Tiedot Erkan opetuksesta löytyivät Jyväskylän yliopiston webbin hakutoiminnolla. Suomalaisten yliopistojen perusopetus on avointa ja maksutonta, käytän hyväksi  omia maalaisyliopistoja.

On hauska seurata omaa tietoisuuttaan sosiaalisen median ilmiöistä, kun olen oppinut niitä tekemällä enkä lukemalla. Paljon merkillisyyttä leviää kaverilta toiselle ja pian se alkaa olla totuus kun kerran kaikki niin sanoo. Nyt saan jotain tarkistettua ja verrattua omaa toimintaa muihin käytäntöihin. Erkan luento saa minut aktiiviseen tilaan, mikä on tärkeää.

Laitan opinto-oppaan kuvausta näkyviin. Juuri tämä sisältö minua kiinnostaa. Lihavointi on minun tekemä.

Opintojaksolla tarkastellaan sosiaalinen media -ilmiötä, sen lähikäsitteitä sekä verkkoviestinnän teorioita. Kurssin tavoitteena on tarjota opiskelijoille työkaluja sosiaalisen median tarkasteluun niin akateemisessa kuin soveltavassa kontekstissa. Kurssin näkökulmien perusta on viestintätieteissä, mutta tarkastelu laajenee laajenevat poikkitieteelliseksi kokonaisuudeksi, jossa näkökulmat vaihtelevat yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen viestinnän tarkastelusta erilaisten välineiden ja palveluiden suunnitteluun sekä niiden hyödyntämiseen organisaation viestinnässä.

Erkka on opiskellut puheviestintää itse, opin viime luennolla kun hän käytti omia verkostojaan esimerkkinä. Sosiologia ja psykologia tulevat sivutuiksi varmaankin. Verkostot oli aihe eilen ja siinä hämmästyin mm. sitä miten vanhoja monet teoriat olivat, 70-80-90-luvulta. Koska itse liitin ne tähän uuteen verkkoelämään, kuvittelin ne uusiksi. Tiesin potenssilain 100-90-1 ja 80/20 suhdeluvut ja verkoston mallinnukset. Miksi luulin niitä uusiksi? Tuli mieleen että monilla on vastaavasti oppiminen uusi, verkossa kohdattu asia ja siksi kuvitellaan että se olisi ylipäätään uusi ja kehittynyt teknologiaan sidottuna. Ymmärssin taas kerran, että verkossa opitaan pirstaleista irtotietoa, asia kerrallaan. Tai sitten sitä yhdistetään miten sattuu, kunhan vaan konnektoidaan, se on hienoa.

Kriittinen ajattelu, vai ajattelu ylipäätään, herää Erkan pohdintoja kuunnellessa. Verkosto on yhteyksien nippu solmuineen ja analyysien kehittäminen on ihan sen ytimessä. Olin aiemmin miettinyt että verkosto on enempi asiakeskeistä kuin toiset ihmistä ja yhteisöllisyyttä korostavat käsitteet, mutta nyt olen oppimassa ettei se ota tuohon kantaa lainkaan. Mitä se siis on? Mitä potenssilaki kertoo ja missä sen rajat ilmenevät?

Mietin eroa kokemuksen kautta hankkimani  osaamisen ja kurssin tavoitteiden välillä. Joku tässä kiehtoo minua.

Opintojakson suorittamisen jälkeen opiskelija osaa: (opinto-opas) tarkastella analyyttisesti sosiaalista mediaa ilmiönä ja käsitteistönä; esitellä keskeisiä teknologiavälitteisen viestinnän teorioita; tarkastella ja mallintaa teknologiavälitteistä viestintää; arvioida teknologioiden tarjoamaa tukea vuorovaikutukselle eri konteksteissa; arvioida sosiaalisen median välineitä ja palveluja niiden mahdollistaman viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta ja vertailla viestinnän ja tietojärjestelmätieteen keskeisiä kiinnostuksen kohteita ja ilmiöitä verkkoviestinnän kontekstissa.

On siinä tavoitteita kerrakseen. Jotain osaamisia ehdin vain hipaista kun tulin mukaan 6. luennolle ja kertoja on vain 10. Tietoisemman otteen käsitteisiin ja omaan ajatteluun aion kyllä hankkia. Oikeat opiskelijat, (yliopistossa kirjoilla olevat), tekevät useita ryhmätuotoksia, jotka ovat olennaisia oppimisen kannalta. Minä ohjelmoin itse itseni.

Hyvää, toimivaa opetusta on sekä kampuksilla että verkkokursseina. Minä seuraan vain hyvää ja helpompi sitä on verkosta löytää. Kunpa olisi nauhoitettu kaikki Erkan luennot niin voisin katsoa ja kerrata … tämä toivomus kohdistuu yliopiston päättäjille. Voisiko tuo kurssi olla avoin kaikille kiinnostuneille?

Tammikuussa alkaa coursera tarjonnassa Elearning and digital cultures, aihe joka kannattaa opiskella kansainvälisessä porukassa. Eleni Lontoosta on juuri päättämässä sitä, hänen tviitistä keksin. Taitaa aihe vetää minua puoleensa, saanko kavereita?

 

 

Sosiaalisen median asiantuntijat ihmettelemässä

Olen tänään (vasta) lukenut Voimala ohjelman (11.5. uusinta 13.5.) herättämää keskustelua Qaikussa ja monissa blogeissa. Ihastuin tähän Eero Leppäsen kannanottoon Lapin automatkalta porojen ja koskien keskeltä. Asiantuntevia kysymyksiä helsingin herroille ja rouville.

Monissa ihmisissä on herännyt muistot siitä mitä ihanaa ja merkityksellistä he ovat sosiaalisen verkon löytämisen kautta kokeneet ja miten elämä on ratkaisevasti avartunut. Näin on. Hämmästyin toisaalta sitä kritiikkiä mitä toisinajattelijaa kohtaan esitettiin. Minussa ohjelma vain osoitti että Jaana Venkula on ihan ulkona kaikesta kuten hän kertoikin. Harmitti tietysti hiukan että hän s-postitulvan edessä lopetti digitaalisen toiminnan kun silloin olisi juuri voinut organisoida opiskelijat tukemaan toisiaan. Sitä olen tehnyt vuosikausia ja se on kivaa. Mutta eihän me kaikki voida kaikkea, Jaana on jo tehnyt merkittävän elämäntyön. Kunnia sille: hänen ajatuksensa tietämisen ja taitamisen kaksoiskierteestä spiraalina on edelleen mielestäni mainio sanokoon tiedeyhteisö mitä vaan.

Samoin minusta oli ihan kiehtova se kriittisempi nuori mies jonka nimeä en nyt muista. Hän oli asunut jenkeissä kai ja nähnyt siellä jotain mitä minä en täällä. Ja tottahan se on että menetelmät tulevat ja menevät, muuttuvat eikä kukaan tiedä mikä nimenomaan pysyy. Myös minä valikoin mihin menen mukaan.

Onko suomalaisessa sosiaalisen median yhteisössä uskonnonomaisia piirteitä ja ihmisten jakamista me – nuo toiset ryhmiin. No jakautuuhan ihmiset, totta se on ja epäluulo verkoissa eläviin on edelleen voimakas. Sitä on vaan pakko sietää – ei ihminen muuta käsitystä ennenkuin se saa itse voimakkaan myönteisen kokemuksen. Sitä olen pyrkinyt järjestämään työssäni ammatillisessa opettajankoulutuksessa ja on se tullut vuosi vuodelta hiukan helpommaksi.

Eniten minua hämmästytti se että monissa asiantuntijoissa jotenkin kolahti syytöksenä ne Venkulan puheet … se kertoo että ihmisen sisässä on kaikupohjaa. Elääkö se meissä kaikissa se kysymys verkkovuorovaikutuksen aitoudesta vaikka me tiedämme että ihmiset täällä kohtaavat. Ei noin voimakasta reaktiota synny ilman kaikupohjaa.. täysin asiattomat syytökset menee ohi kuin se vesi hanhen selästä.

Jos vielä kommentoin sitä aivotoimintaa ja masennusta niin niille hymyilin suoraan koska tiesin ne aivan paikkansa pitämättömiksi. Puhutaanhan TV:n ohjelmissa paljon huuhaata. Yhtä lailla minä hymyilen kun konnektivismin kehittäjät perustavat muka aivotutkimukseen vaikka eivät tunne sitä. Aivojen tutkimus kehittyy huimaa vauhtia mutta se ei selitä ihmisen käyttäytymistä kuin aivovaurio- tai huumekokeiluissa. Aivot ovat hyvin joustava ja toimintakykyinen elin. Olen siirtynyt käsitöistä webbisivuihin – ei niissä ole eroa aivojeni kannalta eikä käsien.

Tuosta Eero-linkistä pääsee nopeasti eteenpäin ja tietysti Annen Opeblogi ja Tarmon ja Jarmon blogit ovat tuossa oikealla ja uutena Virve. Jos tämän lukee joku joka ei vielä ole keskusteluja seurannut…

Opiskellaan yhdessä

Jyväskylän ammatillisen opekorkean opettajat opiskelivat tänään yhdessä toisiltaan oppien. Opittiin Googledocs, Facebook ja MySpace, RSS , iGoogle ja GoogleReader ja social bookmarking (del.icio.us), wikit ja blogit ja uudet sosiaalisen median yhteisöt. Taisipa jäädä välillä suu auki ihmeiden edessä, vai oliko se silmät ammollaan: kaikkea uutta mitä voidaankaan tehdä! Katseltiin tätäkin blogia ja kirjoitettiin tämä posti. Kyseessä oli ainakin kaksi OPM:n VIRPEn osahanketta (TOVE ja VERTO) ja kuultiin eTaitavasta.

Tämäkin päivä osoitti, että meillä on kouluttajien asenne kohdallaan. Aikaa pitäisi vaan jostain saada lisää kaikkeen kiintoisaan mitä maailmasta löytyy. Lopuksi hypättiin Second Lifeen ja päätettiin perustaa sinne sivupiste Harvardin ja Massachuettsin rinnalle kun se olisi meille niin sopiva paikka (tämä on toistaiseksi vitsi). Ja ihan lopuksi painettiin PageUp ja lennettiin omille työtuoleille. Ja nyt illalla varmaan kukin tykönänsä jatkaa ideoiden kehittelyä.

Silloin tällöin on tarpeen kokoontua yhteen ja nauttia ja nauraa yhdessä. Testattiin myös uusi ryhmäohjaustila, vähän ahdas oli 15 hengelle ja valkokangas iso ja korkealla. Mutta kai niskat kestivät? Vai mitä Mari sanoo? Kiitoksia kertojille Sirpalle, Heli K:lle ja erityisasiantuntija Samille ja kyselijöille. Ollaan me hyviä!

Uuden sosiaalisen median oppimisesta

palasiaTarkkailen omaa oppimistani: miten haukkaan palasia uusista tekniikoista, menetelmistä, koko uudesta valloittavasta maailmasta. Siinä on paljon innostavia elementtejä. Tätä olen tehnyt ennenkin: parantanut maailmaa yhdessä samanmielisten kanssa.

Miten palaset liittyvät yhteen? Joskus saumattomasti, heti vaan käyttöön. Kunhan saan hyvät rutiinit RSS maailmaan niin työtapani kohenevat. Nyt olen laittanut Google Readeriin sellaisia joita muutenkin olisin voinut vilkaista, ero ei vielä tunnu. Mainioita lyhyitä videopätkiä on jaettavaksi ja niistä tiedotan kollegoille. Voin auttaa englanniksi opettavia joilla on ollut raskaampi työ opekoulutuksessa. Yleislinja on siis että uutta löytyy ja on kiva ottaa käyttöön.

Eniten elämyksellisesti antaa aina Ensimmäistä Kertaa Tekeminen. Käynti second lifessä oli sellainen. Yhteisöihin liittyminen ja keskusteluun osallistuminen on kivaa mutta luonnollista.  Äänitiedostoja voisin alkaa tehdä, pikkuisia oman opetusmateriaalin oheen. En ole niitä ennen kaivannut, mutta voisihan jotkut opiskelijat niistä tykätä, ehkä.

Oppimisen laadusta otin eilen ylös (Teemu Arina, seminaari marraskuussa Kuopiossa, kuunneltuna) :

  • ei arvioida sisältöä (koska kuka tahansa osaa referoida ja toistaa sanottua/ kirjoitettua)
  • arvioidaan miten rakennat sen päälle
  • miten hyödynnät muiden antamaa
  • miten jaat muille ja osaat yhdessä rakentaa jne.

Tästä taisivat opiskelijani kirjoittaa intensiivin arvioinnissaan ihan luonnostaan.  Osaanko itsestä nähdä tätä kun opiskelen uutta sosiaalista mediaa? Onko ensimmäinen pala aina tekniikan oppiminen, sitten sen vasta voi liitää ja ”rakentaa sen päälle”. Oppijakäsitteinä ovat alkaneet elää creator, contributor, lurkkijat – oliko muita. Ne voisi ajatella myös vaiheina..?

Alkuvaiheessa on keskeistä mennä yli kynnyksen jonka muodostavat kaikki epäselvät asiat joita en vielä osaa ja tiedä. Sitten voi päästä eka kertaa tekemisen nautintoon ja sitten – asiasta riippuen käyttöön ottoon ja vakiintumiseen, kehittelyyn ja uuden luomiseen. Uuden luominen on niin kivaa että taidan nyt kaivata sitä opiskelussani. Jotain pitää siis Tehdä itte. Katsotaan.