Tulevaisuus haastoi oppimisen

Innostuin huomatessani että otsikossa luvattu tapahtuma oli kotikaupungissani 3.-4.2. 2011. Kun luin ohjelman, innostus laski ja päätin seurata etänä kotoa käsin. Olen ollut niin kauan mukana että voisin kirjoittaa puheenvuorot kullekin esiintyjälle ja vielä keskustelujen yhteenvedot etukäteen nekin. En edusta mitään organisaatiota, jonka nimissä menisin verkostoitumaan. Mutta seurasin, avoimella mielellä tietty.

Kiitosta voisin antaa etäosallistujien hyvästä hoitamisesta, mikä toteutui taas kerran Otava-opiston asiantuntemuksen avulla. Verkko-opetuksessa vahvuus on aineistojen kokoaminen löydettävään ja muokattavaan muotoon – tämä alkoi toimia nyt tässä hankkeitten tapaamisessa. Osallistuin Connect Pro keskusteluihin, Twitter keskusteluihin ja Etherpad-kirjoitteluun. Ihmettelin miten Ville vastasi paneelissa istuessaan kirjoittamalla kun en nähnyt hänen siellä kirjoittavan (kai hän on kyborgi?)

Sisällöstä voisin laittaa linkin perjantain Demos esitykseen, Olli Alanen ja Tuuli Kaskinen. Otsikko ärsytti mutta sisältö on hyvä, varsinkin alussa, taitavasti luodaan yhteyksiä suomalaisiin vahvuuksiin joille voi rakentaa. Välineitten käytön ylistys valtaa sitten tilan kuten päivien teemana olikin. Perusajatuksena on että välineitten myötä oppiminen kehittyy itsestään. Voi kun niin olisikin, olisi se kovasti mukavaa. Minulle rankin tiedostamisen paikka on viime viikkojen aikana ollut se miten ennen tätä tietoteknistä välinehuumaa tiedettiin ihmisen oppimisesta ja ohjaamisesta enemmän kuin nykyään. Ei ollut kivaa tiedostaa tuota …

Ujon ihmisen osallistumisstrategia

Nyt oli Venäläisen Ville heittänyt FB:iin niin mainion slidesharen että pitää taas kirjoittaa.

Are you a shy connector?

Olen ihan mielelläni elänyt introverttina ja pinnannut mahdollisimman monet turhanaikaiset illanvietot ym. Joku tuossa esityksessä silti koskettaa ja antaa jatkoa eilisille pohdinnoille:

Ei ole kyse itsen myymisestä vaan muiden auttamisesta.
Tarkoitus ei ole kerätä suosiota vaan oppia ja jakaa monenlaista.

Tuo auttaa, kiitoksia tekijälle. Käsikirjoitettu teksti on aivan ihana sekin, inhimillinen.

Osallistumisen välineet kukin valitsee mieleisikseen. Introvertille hitaalle sopii ne missä oma aika on säädeltävissä – ja tosiaan noin ettei aina tarvitse itse tehdä aloitteita vaan voi vastata muille.

Pojat keksivät pedagogiikan

Keskustelu sometussa viritti mielessäni oivalluksen. Kun nämä uuden ajan twittertaiturit kirjoittelevat 14o merkin juttujansa luentojen aikana ja pakottavat luennoitsijoita suunnittelemaan paremmin ja tuntemaan kuulijansa aiemman osaamisen, mitä tämä onkaan?  Alkoi tuntua kovasti tutulta minun mielessäni. Ja kutkuttavalta koska samat pojat ovat varmaan kritisoineet opettajia yleensä ja koulutusta yleensä. Nyt he sen itse luovat, löytävät samat periaatteet mitä opettajankoulutuksessa löydetään joka vuosi. Itse keksitty on ainoa oikea, niin se on.

Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa työstämme asioita pintaa syvemmälle. Kannattaa lukaista esim. mitä Yrjö Engeström kirjoitti 80-luvulla opetuksen pinnallisesta ja syvällisestä tarkastelusta. Yleisön ja puhujan vuorovaikutus on kyllä ihan muualla kuin näissä uusissa vempaimissa. Eikä vuorovaikutus ole uusi keksintö, ei todellakaan. Kehitys on sitä että samat asiat löydetään yhtä uudelleen ja jokainen polvi kuvittelee olevansa ensimmäinen joka asian keksi ja sille pitää aina antaa arvonsa. Annan annan, pienellä ironialla sävytettynä 😉

Jälkihuomautus: taisin liioitella, ei tässä ole pedagogiikasta kyse vaan uusien välineiden myynnistä ja käytön konsultoinnista. No hankkikoot elantonsa kukin tavallaan: onhan tällaista joka puolella sosiaalisessa mediassa.

Intensiivin jälkitunnelmia vielä

Löytyi vielä yksi opiskelijan blogi samasta asiasta.
Emmaope pohtii herkullisesti intensiivin tapahtumaa, mistä se nousi ja miten se eteni? Kukapa sen osaa käsitteellistää?

Itselle oli elämys lukea omasta hyllystä löytynyt vanha teos, Kalervo Kinanen kirjoitti Ihmissuhdetaidoista 70-luvulla. Hän myös vieraili Jyväskylässä (asui Kanadassa muistaakseni) ja näin hänet kerran isossa luentosalissa vetämässä opetusta. Tunnelman muistan vieläkin – ja se tapahtui yliopistolla.

Kirjan sanoma on että ihmisuhteen ydin on kunnioittamisessa ja tasavertaisuudessa. Sitä ei voida operationaalistaa tekniikoihin, vaikka ne voivat alkuvaiheissa auttaa. Käsittelimme näitäkin ohjaustaidoissa. Muistan tarjonneeni temput 1 ja temput 2 joista jälkimmäiset olivat noita ihanneopettajan kuvia mitä toisessa postissa kerroin pelkistetysti. Aitoutta ja toisista välittämistä ei voi teeskennellä ja pitää osata vetäytyä näkymättömiin heti kun se on mahdollista. Tuon kurssin tapahtumia voisi tarkemmin analysoida BB:n sisällä, ehkä voisi ehkä ei, en ole varma. Mutta Emmaopen blogista pidin kovasti, se kuvasi tapahtumía juuri niin monimutkaisina kuin ne ilmenevät.

Tänään laitoin verkkoympäristöön tiedoksi kuvat viikonpäivistä, vuorokauden tunneista ja foorumeilla käynneistä. Jospa vähitellen siirryn muihin töihin?