Merkkipäiviä

Tämä on 200. blogiposti. Laitan tähän joulukortin jonka siskoni piirsi 10 vuotta sitten ja joka skannattiin aikanaan työpaikan maineikkaassa kuvakerhossa (kiitos Heli Kinnunen) liikkuvaan muotoon (jota en nyt jaksa kokeilla saanko toimimaan).


Eilen ilmestyi verkkoversiona Tarinoita blogien käytöstä, jossa tämäkin blogi on mukana. Lukaisin eilen kaikki tarinat ja pidin niiden konkreettisuudesta – varmasti auttavat ratkomaan pulmia. Opettajia taisi olla mukana eniten. Eläkeikäisiä kirjoittajia kolme yhdeksästä on iso prosentti, saman olen havainnut monilla areenoilla. Me harmaat pantterit olemme nousemassa, aika näyttää minne kaikkialle 🙂

Vilkaistessani äsken Google Analytics tilastoa huomasin, että tuota tonttukuvaa on luettu yhtä paljon kuin viimeisiä postejakin. Se on löydetty hakusanalla tonttu. Kun blogit pääsee tiettyyn ikään, ne alkavat elää omaa elämäänsä. Tämä näkyy selvemmin englanninkielisen blogini puolella, jota luetaan vaikken kirjoittaisikaan. Hiukan oudolta se edelleen tuntuu kun en tiedä miksi joku maa ”löytää” blogini ja kertoo siitä kavereilleen. Mutta pitää vain luottaa elämään siinäkin, että elämä kannattelee ja jotain hyvää syntyy ajan myötä.

Toivotan kaikille mukavaa vuoden vaihdetta. Olen iloinen jos kommentoitte tänne Blogitarina-julkaisun minua koskevia ihmettelyjä ja ajatuksia. Moderoin nopeasti uudetkin nimet näkyville. Yleisemmät kommentit voisi esittää vaikka Joanna Kalalahden käynnistämässä Sometu-keskustelussa. Ja nyt joulunviettoon!