Pekka Himanen ja Suomen tulevaisuus

Sattui sopivasti tuo edellinen postaus 70-luvun kuohunnoistaa, kun nyt haluan kirjoittaa hankkeesta, jossa hahmotetaan Suomen tulevaisuutta eteenpäin. Peruspyrkimykset ovat ihan samoja kuin tuolloin opiskelijaliikkeessä: ymmärtää mistä kaikesta on kysymys ja vaikuttaa niin että maapallo pelastuisi ja ihmisten olisi hyvä elää täällä. Olen seurannut hanketta vähän laiskasti, mutta nyt Saska Saarikoski antoi syvyyttä viittamalla 2.1.2000 Helsingin Sanomissa julkaistuun Manuel Castellsin haastatteluun. Se palautti mieleen Castellsin Keskustelua historian kanssa, jonka aiemminkin olin kuunnellut ihastuneena. Castells on lähtenyt Espanjasta nuorena opiskelijana Francon hallinnon aikaan, ollut Pariisissa opiskelijaliikkeen syntyessä, matkustellut paljon ja vaikuttanut myös Californiassa. Sieltä käsin hän on nyt mukana tutkimassa Suomen tulevaisuutta.

Upeasti Castells antaa tuossa Saarikosken haastattelussa arvoa Suomelle ja näkee silloiseen tulevaisuuteen. Hakkerietiikka kirja oli saanut jo alkunsa kun Castells, Linus Torvalds ja Pekka Himanen kohtasivat Berkeleyssä v. 1998. Kirja on julkaistu 2001 ja siinä ovat mukana nämä kolme miestä. Kirja on ollut merkityksellinen niin minulle kuin monelle ystävälleni. Hahmotan siis pitkän ketjun ihmisiä ja työtä tässä isossa maailman parantamisen hankkeessa.

Viime päivinä sain taas uutta materiaalia kun seurasin valtioneuvoston lähetyksiä ns pyöreän pöydän keskusteluista, joissa Himanen tapasi n. 30 suomalaista asiantuntijaa, joilla oli annettavaa Suomen tulevaisuuden hahmottamiseen. Niin moni ihminen tekee hyvää työtä ja kantaa vastuuta sekä pystyy yhteistyöhön. Suomalaisen tulevaisuusselonteon ja kansainvälisen hankkeen välittäjinä toimivat Pekka Lindroos ja Mari Hjelt, joilla oli vetovastuu päivien ohjelmasta ja yhteenvedosta. Voin vain kiittää, opin paljon, ajatteluni kehittyi.

Ymmärrän entistä selvemmin miten talous, hyvinvointi ja ekologia on liitettävä toisiina erottamattomasti tavalla mikä nostaa ihmisen ja arvokkaan elämän keskiöön. Ei siis mikään helppo tehtävä, mahdoton, voisi sanoa. Mutta silti sitä on yritettävä ja tehtävä, koska muuten meillä ei tulevaisuutta ole. Ei ainakaan lapsenlapsilla, kai jokainen haluaa turvata heillekin hyvän elämän edellytykset. Entistä paremmin ymmärsin että ICT ja digitaalisen innovoinnin merkityksen. Sitä kautta voimme säästää ympäristöä ja samalla luoda uutta hyvinvointia. Olen toiminut kansainvälisissä online verkostoissa mutta en ole ymmärtänyt että kyse on myös talouden pelastamisesta. Olen kokenut avoimet yhteisöt ’vain’ kansainvälisen yhteisymmärryksen ja tiedon jakamisen areenoina.

Olen itse ns suuria ikäluokkia, sodan jälkeen syntynyttä polvea, jolle ensimmäisen kerran joukkomittaisesti avautuivat yliopiston portit. Tuolla seikalla on tulkittu opiskelijaliikehdintää, kun kaikki eivät enää tulleet rikkaista perheistä vaan ihan tavallisista. Kapina oli olemukseltaan kuitenkin kansainvälinen ja siitä asti tietoisuuteni on ollut avoin globaalille. Konnektivismin opinnot olivat suora jatkumo toimintaketjussa. Vein sinne idean Hakkerietiikan sitomisesta taustateoriaksi ja sain vastakaikua, vaikka hakkeri-käsite oli jo muuntunut kielteiseksi. Sitä joutui selittämään. Ihminen haluaa olla osa jotain itseä suurempaa ja osallistuessa haluaa tulla arvostetuksi vertaistensa kautta.

”Henkisesti teknologinen kumous oli jatkoa 60-luvun radikalismille”, Castells sanoi Saarikosken haastattelussa. Se oli helppo ymmärtää ja ottaa vastaan. Tämän päivän kumous vaatii yhdistämään teknologisen, ekologisen ja hyvinvoinnin. Isompaa haastetta en osaa kuvitella ja ratkaisu vaatiikin, kuten Castells sanoi jo v. 2000: ”nykyään pitää vallata ihmisten tajunta.” Ihmisten on haluttava oikeita asioita. Työtä riittää, kun Suomessakin on keskitytty Himasen ja koko tulevaisuushankkeen matalamieliseen haukkumiseen. Median roolia ihmettelen, onko pakko käyttäytyä niin huonosti, jotta edustaisi ns kansan mielipidettä vai miksi  pitää alittaa oma tasonsa. Ristiinnaulitseminen on usein tullut mieleen, se tapahtuu edelleen yhtä sujuvasti kuin muinoin.

Silti on uskottava ihmiseen ja tehtävä hyvää silti. Pekka Himasen Kukoistuksen käsikirjoitus s. 183-4 kuvaa mainiosti tätä puolta.

Ihmiset ovat epäjohdonmukaisia, epäloogisia ja itsekeskeisiä. Rakasta heitä kaikesta huolimatta.

Jos teet hyvää, ihmiset syyttävät sinua itsekkäistä ja alhaisista vaikuttaista. Tee hyvää kaikesta huolimatta.

Luettelo jatkuu yhtä osuvana, mutta lopetaan tähän. Tällaisten vaikeuksien keskellä sisu, oma usko arvoihinsa punnitaan. Jännitteiden keskellä on jännittävä elää, kirjoitin joskus jouduttuani päällikkötehtäviin.

Suurin osa suomalaisista on kuitenkin osaavaa ja yhteistyökykyistä väkeä kuten nuo pyöreitten pöytien osallistujat ja monet muut oman työnsä ääressä. Voi jos voisikin antaa kunnian heille kenelle se kuuluu. Ja jättää omaan arvoonsa pahansuovat typeryydet. Tulevaisuus 2030 hankkeella on verkkosivustoja joihin aion tutustua paremmin näiden kolmen työntäyteisen päivän virittämänä. Mielestäni hanke on kaikkien suomalaisten yhteinen ja voin miettiä, miten voisin antaa panokseni. Meitä kehittämishaluisia elinikäisiä oppijoita on lisääntyvissä määrin. Hauska fakta oli sekin että nyt on elossa enemmän isovanhempia kuin koskaan ennen – ajatelkaa mikä mahdollisuus…

Tulevaisuusajattelua Vuokko Jarvan käsitteillä

Tänään on ollut niin antoisa opiskelupäivä että jotain pitää laittaa tänne muistiin. Valitsin Vuokko Jarvan esityksen Otavaopiston tulevaisuuspajassa, josta aiemmin blogasin elokuun 19. Ihailin silloin esityksen kattavuutta ja koskettavuutta. Nyt olikin helppo löytää slidet ja mikä parempaa, myös puhuttu esitys löytyi ConnectProsta ja se on antoisampi. Vuokon puhe on 15 minsaa ja keskustelu 10. Otin kokoavan kuvan 14 minuutin kohdalta:


Ihminen paikantaa itseään ja hakee vaikuttamisen mahdollisuuksia, omaa toimintakenttää. Kulmissa nimetään kaikki ne ulottuudet joihin törmätään, kantaa otetaan. Tämä auttaa ketä tahansa ihmistä, ammattilaista, miksei eläkeläistäkin. Samantapaisia hahmotelmia on tehty paljon, mutta tämän esityksen kokonaisvaltainen ote viehätti silti. Jospa se oli tuo psykologinen puoli, tiedostamatonta ei unohdettu, vaikka se onkin vaikea määritellä. Suosittelen kuuntelemaan, myös keskustelua, koska siinä nousee herkullisen erilaisia näkemyksiä – eikä Vuokossa herää defensiivisyys, puolustamisen halu.

Toinen herkullinen kokemus tänään oli lempitviittaajani annatee:n blogaus työpaikkakoulutuksesta, joka taas palautti mieleen omat blogaukset Jungilaisista blogipersoonista. Annatee antoi suomalaiset vanhemmat linkit, sun äitis oli ehtinyt ottaa asian käsittelyyn blogilistassa jo ammoin. Muistan Tuija Aallon viitanneen siihen kirjassa (Nettielämää kai?) Tuosta aiheesta voisin kirjoittaa oman juttunsa jonain päivänä.

Muut innostukset on englanninkielisia joten nyt maltan lopettaa. Onkin perjantai-ilta ja Strada alkaa 21.30.

Oppimisen tulevaisuus Otavaopistossa ja eduMoocissa

Eilinen päivä alkoi Otavaopiston seminaarissa ja päättyi globaalin eduMooc kurssin keskusteluun samasta teemasta: mikä on oppimisen tulevaisuus? Kansainvälisellä kurssilla katsottiin vain vuosikymmen eteenpäin, tulevaisuuden tutkijat Hannu Linturi, Anita Rubin laativat barometriä vuoteen 2030. Kiintoisa päivä, Otavassa oli samalla tulevaisuuden tutkimusseuran kesäkoulu ja monipuolisia puheenvuoroja. Mitäpä osaisin nyt lyhyesti kertoa?

Olen seurannut Delfoi-asiantuntija-arvioitua oppimisen tulevaisuus teemaa ennenkin. Nyt silmään pisti otsikot joilla Suomen koulun muutosta kuvattiin: kansallishenkinen, järjestelmäkeskinen ja tulosohjautuva. Alku oli helppo ymmärtää, mutta onko tosiaan tulosohjautuva nykyhetken otsikko? Pahoin pelkään että se on osuva. Silmäilin raporttia ja palautin mieleen nelikentät ja erilaiset vaihtoehdot. Useimmat tulevaisuuden visiot olivat minulle myös historiaa, elettyä ja koettua. Oppimisen ydinasioita on haettu ja kouluista rakennettu oppimiskeskuksia. Tulevaisuuden ennakointia käytettiin siinä opettajankoulutuksessa missä työskentelin, tuttuus tulee sitäkin kautta. Myös tulevaisuuden skenaariot olivat jo osin toteutuneet. Talous oli läsnä kaikissa, jossain se romahti täysin ja jossain löydettiin keinot hallintaan nopeammin. Mielenkiintoista oli lukea raporttia, seminaarin alussa se käytiin nopeasti läpi ja jatkettiin nykyisiin hankkeisiin. Päivän aikana ammatillisen koulutuksen edistyksellinen luonne tuli hyvin esiin, mikä lämmittin mieltä.

Opettajan tulevaisuusajattelusta puhui Vuokko Jarva, tulevaisuudentutkija. Hänen mallinsa ihmisen toiminnan ja tulevaisuuden suhteista ylitti monet aikaisemmat vastaavat yritykset. Jarvan mallissa ihminen oli kokonaisena olentona läsnä ja paikansi itsensä ja asetti tavoitteensa sellaisiksi kun milloinkin voi. Pelkät unelmat eivät maailmaa muuta. Linkki hänen slideihin tulee jakoon, lisään myöhemmin.

Arvot ja filosofia olivat vahvasti läsnä iltapäivällä Eero Ojasen ja Ele Aleniuksen puheenvuoroissa. Ne loivat kehikon tulevaisuuden tutkimuksen kesäkoulun muille esityksille. Nautin kuunnella heitä ja opin käsitteen planetaarinen. Globaali tuo mieleen talouden, planetaarinen luonnonvarat ja ympäristön. Käänne on menossa mutta minkälainen, sitä on syytä pohtia.

Entä sitten eduMooc, miten siellä käsiteltiin oppimisen tulevaisuutta? Oli menossa viimeinen 8. opiskeluviikko ja sen järjestetty keskustelu: neljä asiantuntijaa vastasivat kysymyksiin online oppimisen tulevaisuudesta. Linkissä on puhujien esittely, esim. Cable Green on johtaja Global Learning, Creative Commons. Yksi puhujista toimi Englannissa, useimmat olivat matkustelleet ja tunsivat tilanteita eri maissa. EduMoocin järjesti Illinois yliopisto, Springfield, keskellä USA:a. Keskustelijat ovat Elluminate huoneessa, me muut ulkona twitterin varassa. Yhteisöllisyys rajoittui puhujien kesken ja niinpä lurkkiminen onkin tullut vallitsevaksi (aluksi yritin että täällä on ilta ja kuuma kesä… mutta ei sellaista tarvittu > suoraan tehokkaasti asiaan). On vaikea seurata keskustelua kun ei itse näe kuka puhuu (kuin jotenkuten).

Asiantuntijoilta kysyttiin miltä online oppiminen näyttää 2020, miten talous vaikuttaa siihen, jatkuvatko online trendit, sitoutuvatko oppilaitokset ja yliopistot ja kohtaako online opiskelu yhteiskunnan tarpeet? Vastaukset tuntuivat kovin tutuilta, online opiskelu leviää hitaasti myös USA:ssa eikä siihen voida pakottaa, siis työtapojen muutoksiin. Amerikkalainen pragmaattisuus ja rahan läheinen yhteys kaikkeen toimintaan tuli esiin tässäkin. Myös oppimisen laatu nousi keskusteluun ja sen rinnalle nostettiin Learning Analytics mittaus- ja seurantamenetelmät. Linjana on ”high quality, low cost, new educational business model”. Uteliaasti seurataan Stanford yliopiston Artificial Intelligence kurssia jolle on ilmoittautunut 100 000 opiskelijaa, miten se pystytään toteuttamaan lokakuussa. Siihen kai liittyy kirjamyynti 🙂

Lisään toisenkin yhteenvedon edellä maininusta keskustelusta, avoimen opiskelun ylistys ja luokkahuoneiden katoaminen. Rapakon takana käydään kiivasta keskustelua ja myös Euroopan osissa: kauanko opiskelijat maksavat kalliista yliopistoista päätyäkseen turvattomaan elämäntilanteeseen?

Itselle antoisimmaksi osaksi edumooc opintoja nousi tämä sivusto. Viikottaisissa Moocasteissa oli tilaisuus nähdä mitä Google+ Hangout on parhaimmillaan, rentona avoimena toisiaan kunnioittavana keskusteluna. Hyvä party -vertaus taitaa sopia. Ihailin Jeff Lebow:n kykyä toimia tilanteissa, hän kertoo olevansa  world bridges guy . Ensimmäisissä casteissa kokeiltiin SL ja Skypeä ja jossain näkyi Ustream mainoksia mutta heinäkuun 27.7. ja elokuun 3.8. ja viimeinen 10.8. olivat minulle suorastaan nautintoja. Avointen globaalien kurssien väki keskusteli kokemuksistaan ja minä heijastelin omiani kaikessa rauhassa. Esim Rebecca hämmästytti meidät kun ei lainkaan bookmarkkaa vaan käyttää hakutoimintoja. Tuo onkin ehkä yleinen suunta.. Kaikki istunnot ja muukin eduMooc materiaali säilyvät käytettävinä, yksi aarreaitta lisää.

Suomalaisten (Otavaopiston, Tulevaisuuden tutkimusseuran) syvällisyys viehätti minua, tehokasta amerikkalaista minusta ei saa millään. Mutta amerikkalainen rentous monikulttuurisessa hangoutissa, sitä ihailen. Eurooppalaisia hankkeita välähteli noissa keskusteluissa ja joku halusi rakentaa avoimia opintoja tänne päin maailmaa. Monesti on tuntunut että avoimia ilmaisia kursseja kannattaisi käyttää hyväksi oppilaitoksissa, korkeakouluissa.. Hankkeista tieto leviää instituutioihin mutta leviääkö MOOCeista? Massive open online course, WIKIpediassa määrittelystä kinastellaan parhaillaan. Hierarkia ja jäykkyys löytävät tiensä avoimiin yhteisöihin kuten wikipedia. Ei mikään ole yksinkertaista, ei, mutta usko kehittämiseen pitänee säilyttää.