Kaipaatko kaveria oppimisen tutkimiseen?

Haluan tässä kertoa oppimisen tutkimuksesta, jota olen seurannut vuodesta 2009. Hanke lähti liikkeelle avoimen CCK08 kurssin jälkeen pyrkien ymmärtämään opintojen aikana tapahtunutta. Peruskysymys oli avoimuuden ja  rakenteiden suhde: millä ehdoilla emergentti oppiminen viriää? Hanke tuottaa tietoa jatkuvasti. Sitä esitellään konferensseissa ja julkaistaan lehdissä. Minä sain virikkeen kirjoittamiseen suomeksi, kun Jutta Itävallasta kysyi miten minä käytän Footprints of Emergence mallia opiskelijoitteni kanssa. Kun minulla ei enää sellaisia ole, haluan tiedottaa tästä mahdollisuudesta kaikille opetuksen kehittäjille.

Minulle läheisin hankkeen tutkija on Jenny Mackness, jonka blogi Jenny Connected on hyvä lähde hankkeesta kiinnostuneille. Roy Williams on toinen tutkija, jonka teoreettista vahvuutta en aina edes pysty seuraamaan. Hänen ajatuksensa ilmenevät hankkeen Wikispace-tilassa. He kumpikin toimivat sekä kouluttajina että tutkijoina ja näen hankkeen erinomaisena asiantuntijuuden kehittämisenä.

Yritän seuraavaksi esittää keskeisiä ideoita lyhyesti. Oppiminen nähdään ilmiönä, joka voi kariutua kahdessa ääripäässä. Tästä kuva

palettia2Oppiminen voi olla niin etukäteen kiinnilyötyä (prescribed) että kiinnostus toimintaan katoaa, tai se olla niin kaoottista että oppija putoaa yli laidan. Raja-alueet kiinnostavat usein eniten ja tapahtumia niissä kohdin on mielestäni hankkeessa onnistuttu tavoittamaan. Tässä kokonaiskuva oppimisesta (kohde edcmooc-kurssi, minun oman oppimisen arvio):

HeliNurmiTämän kuvan olen piirtänyt  Wikispaces tilan ja Jennyn ohjevideon avulla. Luettelo ympyrän ulottuvuuksista on linkitetty tähän Jennyn blogipostiin kohtaan clusters-and-factors-mapping-sheet. En osannut linkittää siihen suoraan, se avautuu linkistä pdf-muodossa. Sitä kannattaa vilkaista, erityisesti kysymyksiä jokaisen tekijän kohdalla.

Mallin avainkysymys on näiden käsitteiden synty ja oikeellisuuden testaus. Tutkijoiden kokemuksella on yhteistyöllä on niiden määrittelyssä keskeinen panos, mutta teoreettinen tieto ja muut tutkimukset on myös käytetty hyväksi. Tämä prosessi kiehtoo minua. Jenny suositteli minulle tätä postia kun viimeksi kyselin perusteita. Teemaa on käsitelty monissa artikkeleissa myös.

Muistan ajatelleeni CCK08 opintojen aikana keskustelujen kaaosta seuratessani että Roy Williams olisi pitänyt toimia vetäjänä. Hän haki syvyyttä keskusteluun. Varsinaisesti vasta vuoden 2009 muisteloissa ja tutkimuksissa tutustuin heihin. Konnektivismi oli otettu uutena oppimisen teoriana (mukamas) sitomatta sitä aiempaan tietämykseen. Tarvittiin lisää tutkimusta.

Neljä kokonaisuutta (klusteria) kuvaa oppimista, kaksi ympäristöä ja kaksi oppijan toimijuutta. Ympäristöä kuvaavat 1. avoimuus vs rakenne ja 2. vuorovaikutukselle annettu tila. Oppijan toimijuus koostuu 1. autonomialle tarjoutuvasta tilasta 2. osallistumisen tapojen monimuotoisuudesta. Tunnen etten osaa kuvata näitä hyvin. Tämä tulee luetteloksi kun painopiste pitäisi olla oppimisen ytimessä. Näiden käsitteiden kautta avautuu oppijan ja ympäristön vuorovaikutus, siinä oppiminen tapahtuu.

Englannin kielellä on helpompaa

Framework takes a holistic view of learning in prescribed and open learning environments recognising the interrelationship between structure and agency and how they influence each other. Two of these clusters – open structure and interactive environment, relate to the design or structure of the learning environment, and two to learner agency. But the value of the footprints is in the depth of reflection that they can invoke…

The cluster elements are intended to reflect the learning experience. It was offered as a palette of characteristics which could be selected from or which could be replaced by other characteristics. Our experience has shown that these 25 factors provide a rich picture of the learning experience. The scores in themselves are not important. The patterns that the scores might reveal are of more interest. We are confident that the patterns that emerge through this process, can inform us about the balance between structure and agency, but do not see this as a precise measure.

Noloa kun en jaksanut kirjoittaa omalla kielellä loppuun asti. Toivon että linkit kertovat asiasta tarpeeksi jos kiinnostus herää. Lopuksi vielä linkki Jutta Pauschenwein  blogipostiin, jossa hän kertoo miten käytti tätä emergentin oppimisen ympyrää matkansa suunnitteluun ja arviointiin. Vain mielikuvitus on rajana..

Ajatelkaa mikä mahdollisuus tässä avautuu osallistua ihanien yhteistyökykyisten arvostettujen ihmisten kanssa uuden luomiseen. Kaikki haankkeen tieto on avoimissa julkaisussa eikä maksa mitään. Vuorovaikutukseen pääsee heti ilman hankalia matkoja tai hankehakemuksia. Vastaan mielelläni kaikenlaisiin kysymyksiin.

En osaa itse sitoa tätä nykyisiin suomalaisiin hankkeisiin kun olen jo 6. vuotta irti työelämästä. Onko samanlaista tekeillä? Jutta on ammattikorkeakoulussa töissä, Jenny ja Roy itsenäisiä tutkijoita. Jutta kokeili mallia viimeksi kurssillaan Competencies for global collaboration – ja  kertoi siitä Jennyn kanssa viime viikolla Networked Learning konferenssissa. Esityksen tiivis kuvaus tässä.

Internetix-paja kesäkuussa

Pitää kirjoittaa muistiin ajatuksensa ennenkuin helle tappaa ne kokonaan 🙂 Kesäkuun pajassa oli monia puheenvuoroja joissa katsottiin nykytilannetta kulkien historian opetusten kautta. Ne kiehtovat minua enemmän kuin kaiken uudeksi julistavat videot joita nyt on tapana ihailla. Mitä siis voi oppia historiasta? Kaikki on tehty monta kertaa ennenkin, pitkässä kaaressa erottuvat kantavat voimat hetken innostuksesta. Hannu Linturi palasi Deweyn vaiheisiin, Kaisa Lindström palautti mieleen Kilpatrickin ja kuvaili Otavaopiston projekteja. Ville Marjomäki analysoi kansanopiston elinkaaren vaiheita. Kiehtovaa, jostain vastaavista analyyseista minä löysin Otavaopiston 90-luvulla. Internetix oli ensimmäisiä kohteita mitä aloin seurata.

Ne oppilaitokset jotka joutuvat kamppailemaan elinoloistaan ja opiskelijoistaan, kehittyvät eniten. Yliopistot ja lukiot pääsivät pitkään helpolla, nyt eivät nekään enää. Ammatillinen koulutus on kehittynyt enemmän ja vaikuttaa kaikilla sektoreilla. Mutta takaisin teemaan: 70-luvulla kaadettiin auktoriteetit mutta päädyttiin autoritaariseen poliittiseen liikkeeseen. Jälkikäteen tämä tuntuu johdonmukaiselta. Nykyhetken yhteiskunnallisista tekijöistä Marjomäki mainitsi globaalin orientaation tulleen luonnolliseksi ja uusien digivälineiden mahdollistavan paljon yhteydenpitoa ja vaikuttamista mitä ei ennen ollut. Totta tietysti.

Tiedon luonne oli käsittelyn alla Deweyn ajattelussa. 70-luvun positivismin kritiikissä ja kokemustiedon nousussa. Tämä taitaa nykyään hukkua digivälineinnostuksen alle – tai jopa todetaan ajattelu vanhanaikaiseksi ”ei kukaan lue enää pitkiä tekstejä”. Arvostan sitä että Otavaopiston Internetix-pajoissa kuullaan oppimisesta ja tiedosta syvemmin kuin somepintaliidossa. Hermeneuttinen tutkimusote mainittiin ja humanistisen psykologian pitkät juuret (esim. Rogers 1969 teos Freedom to learn).

Uusia minulle kiintoisia tutkimusaiheita oli Marja Huttunen: Identiteetti ja oppiminen, kokeilu peruskoulussa. Teorian jäsentäminen narratiivisen identiteetin ympärille tuo syvyyttä myös verkkoelämään. Kannattaa seurata www-sivuja narratiivisesta opetuksesta. Toinen syvälle menevä tutkimus oli Antti Rajala: tutkiva oppiminen teoriassa ja käytännössä. Peruskoulu oli kokeilun paikka tässäkin mutta taustateoriat antavat ajatuksia laajemmin. Webbisivut nimellä oppimisensillat, Poimin esityksestä mm. keskustelun vaihtoehdot: kiistelevä, myötäilevä, tutkiva. Kaksi ensimmäistä hallitsevat selvästi ja tutkiva ote on haasteena: siinä kaikki mahdollisuudet kiinnostavat ja ratkaisuja haetaan analyysin kautta. Opettajan mallinnusta tarvitaan juuri tähän. Ryhmien käyttö johtaa helposti puuhasteluun vailla tarkoitusta – tai viihtyminen tulee opiskelun paikalle, on kivaa.

Muutakin kiintoisaa esityksissä oli, kannattaa seurata videojäljenteitä ja kuunnella. Huomasin muuten että keskittyminen on tehokkaampaa kotona koneen ääressä kuin siellä kauniissa salissa. Osallistumisen tunne on voimakas kun Taru lukee chatista kysymyksiä ja saa vastauksia välittömästi. Otavaopistolla alkaa olla valmiudet kaiken jakamiseen, arvostan sitä suuresti.

Toivottavasti tänään nousee säänmuutos joka katkaisee tämän helteen. Se vie voimat kokonaan, en iloitse en. Hyvää kesää  kuiteski.- Ihana ukkonen ja sade, herään eloon kun lämpö laskee normaaliin 20 asteeseen.

Nettielämää Facebookissa

Olen yhä useammin huomannut ajattelevani tämän suomenkielisen blogin lopettamista. Onko tässä mieltä? Perustin blogin verkko-opettajana 2007 ja sellaisena tämä verkostoitui Suomessa mielestäni mukavasti, tietysti muiden isompien verkostojen ja kokeneempien blogaajien avulla. Mutta nyt olen eEläkeläinen kuten Sanna Bauer eilen minut nimesi Otava-opiston pajan yhteydessä ohimennen.

Minä tykkään tutkia näitä verkkoelämän ilmiöitä ja nyt innostuin Facebookin tarjoamasta sosiaalisesta graafista, joka antaa minulle peilin naamakirjan verkostoihin. Tässä kuva minun tämänhetkisistä verkoista, niin kaukaa ettei naamoja tunnisteta.

FBnetwork
En ollut ajatellut aiemmin näitä, vastasin vain hajamielisesti kutsuihin ja joskus itse pyysin kaveruutta. Nykyisin seuraan päivittäin naamakirjaa, sinne on helppo heittää sisältöä ja kommentoida. Olen alkanut viihtyä siellä.

Kolme isoa verkostoani ovat kansainvälinen verkosto vasemmalla, suomalainen kehittäjäyhteisö keskellä ja siihen kietoutunut entisen työpaikkani kehittäjäyhteisö. Ylhäällä on tyttäreni yhteisö, alhaalla miehen sukulaiset (uusi verkosto tältä syksyltä, tuli tarpeeseen), ja lisäksi irrallaan entisiä työtovereita. Onpa ihan irti yksi henkilö, jonka kanssa opiskelimme sosiaalista mediaa v 2007. Minusta oli kiva nähdä tämä kuva.

En ole niin tietoisesti ajatellut että mitä on missäkin, mutta kansainvälinen verkosto on enemmän twitterin puolella. FB vihjailee ajoittain että olisi näin monta yhteistä ystävää tietyn henkilön kanssa mutta en näe tarvetta laajentaa naamakirjan yhteisöä siihen suuntaan. Parasta FBssa on kevyt yhteydenpito Suomessa, on mukava seurata ihmisten elämää  paljon laajemmin kuin mitä muuten voisi tehdä ja tulisi tehtyä. On yhteyksissä toki syvyyttäkin, tytär raportoi ensimmäisen lapsenlapseni strategiset mitat neuvolakäyntien jälkeen välittömästi. On kiva kommentoida samaan viestiin kuin hänen ikätoverinsa.

Ilmeisesti mulla on hakusessa nyt paikka suomalaisessa keskustelussa, kun yhteydet ovat elävämpiä muualle. Tänäänkin ilahduin kommentista jossa minua kuvattiin henkilöksi jonka globaali mentorointi laajenee. Muualla voin antaa asiantuntemuksestani ja oppia toisiltaan. Suomessa kun yritän kommentoida saan vastaani oikaisuja, tunnen ajattelevani väärin. Olenko siis toisinajattelija? Oikeastaan mulle riittää ne muutamat ihmiset Suomessa jotka ymmärtävät minut oikein. Jatkanko toisinajattelijan kysymysten tekoa edelleen vai lopetanko? Mutta paketoinko tämän blogin? ja miten senkin voisi tehdä? Ainaista valintojen tekoa …

Suomalainen tutkimus vs avoin verkkomaailma

Tänään onnekseni huomasin että paokhanke tarjosi webinaarin, jossa puhui Minna Lakkala ja hyppäsin mukaan Connect Prohon. Kirjoitin tässä blogissa Minnan väikkäristä 3.  syyskuuta ja englanninkielisellä puolella vähän myöhemmin. Oli kiva kuunnella hänen itse esittelevän tuloksiaan ja pohdintojaan. Myös pirkanmaalaiset opettajat tekivät kysymyksiä – hankkeen huomasin jostain tviitistä ja googlaamalla pääsin sisään (pitäisi aina ilmottautua, voi minua).

Pedagoginen infrastruktuuri on kokoava käsite joka sisältää neljän tason elementteja: tekniset, sosiaaliset, tiedolliset ja kognitiiviset. Mallin avulla tuodaan uusi oppimisen tieto pedagogien käyttöön. Ohjauksen osalta pidin kovasti ajatuksesta että sitä ohjataan mitä ei itsestään osata muuten tehdä (tai ei tulla tehneeksi, mutta hyvä olisi). Oppimaan oppimisen taidoista on puhuttu iät ajat mutta jospa tuossa yhteisöllisen oppimisen tutkimushankkeessa siihen päästäisiin oikeasti kiinni.

Tekniikka asetetaan omalle paikalleen, tasoista alimmaksi. Se lisää jotain mahdollisuuksia mutta ei ole avain onneen sinänsä. Keskustelussa tuli esiin Suomen nousu ja jälkeen jääminen jota nyt korjaillaan. Muutenkin koulujen todellisuus oli hyvin läsnä. Mieleen jäi mm. Minnan kertoma tapaus jossa ammattikorkeakoulun opiskelijat olivat käyttäneet oikeita menetelmiä, mutta ymmärsivät vasta Minnaa kuunneltuaan miksi. Pedagogiikan perustelu opiskelijoille olisi hyvä muistaa.Taltiointi on kai viikon ajan antamallani hanke sivulla, vilkaise jos kiinnostaa.

Itselleni nousi kuuntelun ohessa mieleen miten olen levittänyt tietoa mm. Minnan väikkäristä globaaleille markkinoille, kun julkaisu on englanninkielinen ja verkossa luettavissa, tiedottaminen on helppoa. Tässä yksi tulos, jossa Downes toteaa varsinkin alkuosan erinomaiseksi. Minun blogiposti, johon tuossa viitataan, sai lukijoita joksikin aikaa. Olen nähnyt myös viittauksia tuohon kielillä joita en ymmärrä (voisi toki kääntää).

Tarkoitus oli tässä pohtia vain, onko tällä huomion saamisella mitään merkitystä. Nimi tulee tunnetuksi, jotain jää mieleen… mutta harvoin syntyy hyviä yhteistyösuhteita (sama pulma konferensseissa ja hankkeissa). Ainakin tämä avoin tie on olemassa. Huippu Google Analytics käyrässä lämmittää mieltä hetken verran, so what? Jos et ole mukana, olet ulkona – olisiko tuossa ajatusta. Mukana olo pitää sitten vielä todentaa sellaiseksi kun haluaa..

Minnaa varoitin sometun kautta maininnalla etten toivottavasti vetänyt häntä johinkin mitä hän ei halua – ja hän vastasi että tutkimus on avointa ja sitä on tarkoitus levittää ilmaiseksi. Tuo on hyvä muistaa, vanha yliopiston periaate.

Verkko-opettajuuden tutkimista

Tarkoitukseni on ymmärtää verkko-opettajuutta entistä paremmin tänä(kin) talvena. Alan olla kokenut opettaja mutta aina olisi varaa syventää. Haasteita nousee myös nopeasti kehittyvistä uusista tekniikoista. Miten niitä seurata? Blogi saattaa auttaa juuri siinä. Oloni on hajanainen kuten kuva kertoo (olen siis ope joka ei voi opettaa ilman kuvia):

Palat eivät ole verkko-opettajan työssä näin selkeitä ja erillään. Mitä ne sitten ovat? Milloin saan kaksi palaa yhteen? Jääkö ne pysyvästi kiinni toisiinsa?

Muutama jäsennys on Verkko-opettaja sivulla – täällä keskustelu jatkuu. Tervetuloa mukaan kommentoimaan!