Innostuin huomatessani että otsikossa luvattu tapahtuma oli kotikaupungissani 3.-4.2. 2011. Kun luin ohjelman, innostus laski ja päätin seurata etänä kotoa käsin. Olen ollut niin kauan mukana että voisin kirjoittaa puheenvuorot kullekin esiintyjälle ja vielä keskustelujen yhteenvedot etukäteen nekin. En edusta mitään organisaatiota, jonka nimissä menisin verkostoitumaan. Mutta seurasin, avoimella mielellä tietty.
Kiitosta voisin antaa etäosallistujien hyvästä hoitamisesta, mikä toteutui taas kerran Otava-opiston asiantuntemuksen avulla. Verkko-opetuksessa vahvuus on aineistojen kokoaminen löydettävään ja muokattavaan muotoon – tämä alkoi toimia nyt tässä hankkeitten tapaamisessa. Osallistuin Connect Pro keskusteluihin, Twitter keskusteluihin ja Etherpad-kirjoitteluun. Ihmettelin miten Ville vastasi paneelissa istuessaan kirjoittamalla kun en nähnyt hänen siellä kirjoittavan (kai hän on kyborgi?)
Sisällöstä voisin laittaa linkin perjantain Demos esitykseen, Olli Alanen ja Tuuli Kaskinen. Otsikko ärsytti mutta sisältö on hyvä, varsinkin alussa, taitavasti luodaan yhteyksiä suomalaisiin vahvuuksiin joille voi rakentaa. Välineitten käytön ylistys valtaa sitten tilan kuten päivien teemana olikin. Perusajatuksena on että välineitten myötä oppiminen kehittyy itsestään. Voi kun niin olisikin, olisi se kovasti mukavaa. Minulle rankin tiedostamisen paikka on viime viikkojen aikana ollut se miten ennen tätä tietoteknistä välinehuumaa tiedettiin ihmisen oppimisesta ja ohjaamisesta enemmän kuin nykyään. Ei ollut kivaa tiedostaa tuota …