Vuosi vaihtui – mikä muuttuu?

Tämä on 301. blogikirjoitukseni. Sittenpä on. Vaihdoin ulkoasun WP:n uusimpaan malliin jouluaattona ja siksi alkuun pitää valita kuva (ettei ole vain tekstiä koko homma). Siis talvinen kuva tähän. Pakkasta -28.

kauniskrVaihdoin ulkoasun tosiaan jouluaattona – siksi kun en yksin osaa sitä tehdä ylimääräisen domain-etusivun vuoksi. Poika oli käymässä ja hän on tekninen asiantuntija.

Miltä näyttää vuosi 2016? Se alkoi kivasti leikkimällä lastenlasten kanssa, heistä saan energiaa. Tutustuin myös syvemmin veljeeni joka vanhenee yksin asuen. Oikeaa sosiaalisuutta siis, heh. En oikeasti ole vuosiin tehnyt eroa verkkososiaalisuuden ja kasvokkaisen välillä. Elämää yhtä kaikki eikä vuorovaikutuksen muoto kerro sen laadusta.

Jotain UUTTA tässä iässä on tarpeen harrastaa. Loppuvuodesta 2015 oli kivaa oppia koodaamaan lapsenlapsen kanssa. Tämä linja jatkui nyt alkuvuodesta kun latasin iPadiin appseja keksimisistä ja fysiikan alkeista. Rakastan Pettsonia joka tulee kiittämään onnistumisesta. Uusi alue mummille, sen voi jakaa sekä lapsenlapsen että veljen kanssa. Pari StarWar juttuakin latasin mutta kun ne ovat pelejä niin putoan kärryiltä heti alussa. Ehkä katselen mieluummin ao. videoita YouTubesta. Star Wars on minulle satuklassikko.

Uutta on myös englanninkielen opiskelu verkossa Worddive-ohjelman avulla. Nyt tuntuu että tärkein anti uuden oppimisen ohella on saada realistinen kuva omasta osaamisesta. Se on aina puuttunut vaikka kieltä olen käyttänyt. Hölmöä etten ole aiemmin opiskellut tällä tavoin verkossa omalla aikataululla – mitä muuta olen hölmöyttäni jättänyt tekemättä? Jätän edelleen?

Eilen ilmottauduin kurssille Written selfie, kaunein tarina itsestä. Siinä sukelletaan oman mielen sisään kirjoittamalla intuitiivisesti. Uskon oppivani jotain uutta itsestä vieläkin, kaikkien elettyjen vuosien jälkeen. Näkökulma on erilainen eläkkeellä vailla työelämän paineita.

Uskon että vanhojen koulukaverien kanssa jaettu hanke ”Imatran Yhteislyseon ylioppilaat 1964-65” on suunnannut mieltäni uusiin näkökulmiin. Pitkässä kaaressa näkyy miten samanlaisia ja erilaisia olemme kuin silloin lukiossa. Täytimme 70 viime vuonna: se on hyvä ikä ajatella elämäänsä pakettina. Blogini on saanut lukijoita juuri tuon Imatra-hankkeen vuoksi. Sitä lukevat muutkin vanhenevat ihmiset ja meitähän Suomessa riittää. Tarina itsestä elää ja muuttuu loppuun asti. Jännittävät ajat edessä siintävät…