Oppimisen vallankumous toteutettuna

On noussut mieleeni toistuvasti että pitäisi olla blogiposti jossa kokoan keskeiset ajatukseni ja kokemukseni oppimisen vallankumouksesta. Se toteutettiin suomalaisen instituution sisällä, opettajankoulutuksessa, jonne tulivat aikuiset ihmiset työelämästä hakukriteerit täytettyään ja pääsykokeen kautta. Tämä tarina on tosi. Mitä siis pidän vallankumouksena?

Oppimisen tärkein tekijä on opiskelijan sitoutuminen ja motivaation ylläpito oikeisiin asioihin kohdennettuna. Opiskelijalla tulee olla vapautta vaikuttaa, siis rakentaa oma suunnitelmansa. Koulutus tarjoaa tälle tukipuut, jotka nopeuttavat etenemistä, kaikkea ei tarvitse keksiä itse alusta asti. Opiskelija rakentaa oman opettajuutensa, sitoo osaamisensa ja persoonansa niihin kehyksiin joissa se tulee toteutumaan.

Tavoitteena on todellinen osaaminen eli ammattitaito ja kaikki tähtää siihen, alistuu sille. Ei ole oppiaineita sinänsä, opetusharjoittelu on olennainen osa teorian ja käytännön kytkemistä omassa toiminnassa. (Koska opetusharjoittelu kuulosti vanhanaikaiselta sen nimi oli toiminnallinen jakso, sitten työssä oppiminen).

Opiskelijat ovat oman alan asiantuntijoita ja heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa opettaa yhteistyöhön, joka on keskeinen tavoite. Opiskelijoiden erilaisuus avartaa myös ajattelua ja yhteiskunnallista osaamista.  Verkostoituminen on siis pakollista, samoin asiantuntijuuden jakaminen.

Opettajankouluttajan työssä tämä merkitsi että kaikki tekivät kaikkea. Parhaimmillaan fasilitoijan tehtävää voitiin vaihdella opiskelijan tarpeiden mukaisesti. Opettajankouluttajat jakoivat materiaalinsa, mikä oli mahdollista jo ennen tietokoneiden käyttöä. Nyt se on toki helpompaa.

Opetushallinnon silloisia käytäntöjä noudatettiin, koska oli pakko. Kirjoitettiin muodolliset päiväkirjat, ja noudatettiin opettajan työmääryksiä. Oli erilaisia nimikkeitä ja palkkoja mutta ne unohtuivat käytännön yhteistyössä. Opiskelijoille annettiin todistukset ja jopa numerot siihen asti kunnes niistä päästiin eroon. Numeroarvioinnin poistoa ajettiin ja se onnistui, teki arvioinnin mielekkäämmäksi.

Oppimisen varsinainen arviointi oli opiskelijan omaa toimintaa. Itse kirjoitettu oman Oppimisen päiväkirja avasi koulutuksen idean ja keskusteluja käytiin kaverien kesken ja ohjaajien kanssa koko opiskelun ajan. Kaikkea palautteen saamista opittiin arvostamaan.

Olisiko tässä keskeisimmät vallankumoukselliset käytännöt? Asiat laitettu kohdalleen oppimisen tarpeista katsoen ammatilliseen osaamiseen tähdäten. Helppoa se ei aina ollut, alussa kaikki tahot vastustivat, niin minäkin 🙂  Piti uskoa että suunta on oikea, opiskelijat tappelivat vastaan kunnes oivalsivat. Vallankumous piti piilottaa aluksi sääntöjen noudattamisen alle. Aikanaan suunta sitten kääntyi. Yksi edellytys instituution nopealle kehittämiselle ehkä oli että se oli itsenäinen suhteellisen pieni yksikkö ja uusi ala jossa ei ollut tradition kahleita. Kulttuuri voitiin muuttaa, johtaja ymmärsi tarkoituksen ja tuki kouluttajia.

Samat asiat taitavat löytyä raportista johon koottiin lukuisten koulutuksen vaikuttavuustutkimusten yhteenveto. Mikä yhdisti onnistumisia:

  • opiskelija on aktiivinen ja voi vaikuttaa opintoihinsa
  • koulutusohjelma tarjoaa mahdollisuuden integroida opintoja
  • oppilaitoksen ilmapiiri on innostunut ja ihmiset tukevat toisiaan

Uskon että Suomesta löytyy lukuisia tällaisia tarinoita. En ole antanut vuosilukuja tapahtumille, minusta tarina on ajaton. Haluan vain muistuttaa että kaikki on mahdollista kun tosissaan halutaan. Ei helppoa mutta mahdollista ja lahjaksi saa mielekkään elämän, jossa ei riidellä työajoista, palkoista tai tehtävistä.

Tämä kertomani toteutui ennen tietokoneiden tuloa, samalla kun tekstinkäsittelyä opeteltiin. On mahdoton arvioida miten kehitys sittemmin on kulkenut, on niin paljon vaikuttavia tekijöitä. Varmaa on, että uuden opettelu on nielaissut merkittävän osan opettajien työajasta. Omaa verkko-opettajuutta olen jäsentänyt.

Varmaa on myös että oppimisalustat auttavat opiskelijaa ratkaisevasti ja helpottavat opettajien yhteistyötä jne. Sosiaalinen media avaa vaivattoman yhteydenpidon myös kansainvälisesti. Kaikki muuttuu. Mitäköhän halusin sanoa: olisi hyvä jos erottaisi olennaisia oppimisen asioita eikä hukkuisi uusien vempainten omaksumiseen. Mihin niitä käytetään, miten ne oikeasti palvelee oppimista?

Viimeistä päivää verkko-opettajana

Yritän saada itseni ymmärtämään että työelämäni Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on päättymässä ja olen pian täydellisen vapaa. Lykkään työhuoneen siivoamista, papereita on vähemmän, mutta tietokone, miten sen siivoan? Yksi kuva tähän blogiin liittyen on lokakuulta otettu talteen, jospa sen nyt käytän ennen koneen tyhjennystä.

blogin vierailut lokakuussa
blogin vierailut lokakuussa

Oli pakko ottaa ylös noin hauskat luvut. Käyntien määrät nousivat nopeasti 400 mutta eipä enää täsmännyt kaupunkien määrään. Nyttemmin luku on ollut noin 450 kuukaudessa: blogi sivuaa monia sometu-keskusteluja ja muita blogeja, mikä on nostanut kävijämäärän. No mitä sitten?

Olen löytänyt verkostoni verkko-opettajana ja päässyt mukaan kiehtoviin keskusteluihin. Työyhteisö on avartunut ohi oman työpaikan, mikä helpottaa eläkkeelle jäämistä.

Verkko-opettajana löysin tapani toimia aikuisten opettajaksi opiskelevien kanssa ja pystyin tarjoamaan monille antoisan kokemuksen verkko-opiskelusta. Asenne muuttuu vain oman toiminnan ja kokemuksen kautta, kun itse näkee ja kokee.

Opiskelijoiden asenteisiin olen voinut vaikuttaa, kollegoihin vähemmän. Joskus tuntuu että olen innostuksellani vain ärsyttänyt heitä puolustamaan f2f opetusta. Yleiset asenteet verkko-opetusta kohtaan ovat ajan tasalla mutta toimintaan vieminen etenee hitaasti. Tuttu tilanne varmaan monessa oppilaitoksessa.

joulukuussa 09
joulukuussa 09

Vielä viimeinen kuva tämän blogin elämästä syksyllä 2009. Käynnit ovat vakiintuneet ja verkostot olemassa. Suomi seuraa jos on annettavaa, kun on annettavaa.

Minun pitää nyt linjata tämä blogi vapaan kehittäjän suuntaan: käsittelenkö verkko-opetuksen perusilmiöitä ja seuraan tutkimusta kun en enää käytännössä opeta tai ohjaa. Virtuaalisten yhteisöjen elämä on yksi kiinnostuksen kohde. Rajanveto kansainväliseen puoleen on toinen, jatkanko erikseen englanniksi vai miten?

Verkkoelämä ainakin jatkuu, se on varma. Ilman sitä en voi enää ajatella olevani..

Verkko-opettajuuden tutkimista

Tarkoitukseni on ymmärtää verkko-opettajuutta entistä paremmin tänä(kin) talvena. Alan olla kokenut opettaja mutta aina olisi varaa syventää. Haasteita nousee myös nopeasti kehittyvistä uusista tekniikoista. Miten niitä seurata? Blogi saattaa auttaa juuri siinä. Oloni on hajanainen kuten kuva kertoo (olen siis ope joka ei voi opettaa ilman kuvia):

Palat eivät ole verkko-opettajan työssä näin selkeitä ja erillään. Mitä ne sitten ovat? Milloin saan kaksi palaa yhteen? Jääkö ne pysyvästi kiinni toisiinsa?

Muutama jäsennys on Verkko-opettaja sivulla – täällä keskustelu jatkuu. Tervetuloa mukaan kommentoimaan!