Yhteisöt ja verkostot – opiskelu jatkuu

Hupaisa tunne opiskella verkkoelämän peruskäsitteitä sen jälkeen kun on vaihtelevasti tuota elämää harrastanut viisi vuotta tai viisitoista jos eka kotisivuista lasketaan. Tämä blogi on täyttänyt 5 v. Olen huolettomasti käyttänyt käsitteitä verkosto ja yhteisö miettimättä noiden eroa. Olen törmäillyt moniin verkkoelämän kuvauksiin: Whiten vierailija vs asukas, Krautin identiteetti- ja sidosperustainen ja tutustunut lukuisiin tutkimuksiin. Nyt palaan perusopintoihin Erkka Peitson luentojen avulla ja viittaan muutamiin hänen slideihin.

Yhteisö on ilmeisen vanha käsite. Niitä on ollut ihmiskunnan alusta asti. Verkostoa on joskus sanottu uudeksi käsitteeksi, mahtaako olla?

Mukava yllätys oli huomata kaikkien sosiaalisen median teorioiden syntyvuodet. Jopa 1880 alkaen on gemeinschaft toiminut tieteellisenä käsitteenä.

Myös nettikansalaisuus on keksitty ennakoiden. Verkkoyhteisö edellyttää vuorovaikutusta, ja se taas vaatii aikamoista määrää toimijoita pysyäkseen yllä.

Verkoston käsite on selkeä, mutta silti olen hämmentynyt. Kuulunko yhteenkään verkostoon? Olenko kuulunutkaan? Saan verkostoanalyysin esim. FB kavereista, mutta ei se tunnu verkostolta vaikka onkin todennettavissa. Twitter verkosto on aivan erilainen, Linkedin on osittainen kun en työelämässä enää ole (enkä pääse vaihtamaan s-postin osoitetta enää). Ovatko verkostot usein symbolisia, olevinaan yhteyksiä? En tavoita tuota abstraktia ”yhteys sinänsä” tasoa, sekoitan siihen tuntemuksia.

Tässä taulukossa on koottu keskeiset tekijät yhteisö-, sisältö- ja verkostopalveluista (lähde Erkka Peitso 2012 luennot).

 

Ihmettelen kohtaa klikit: miten ne voivat olla haitaksi yhteisöissä mutta eduksi verkostossa? Miten ne selkiyttävät verkostoa? En keksi yhtään esimerkkiä. Myös oman persoonallisuuden voimakas esiin tuonti verkostoissa hämmästyttää. Siitä tulee mieleen esimerkkejä kyllä: ikäänkuin tutustuu internet-ihmiseen läheisesti kun tuntee hänen perheensä tai harrastuksensa. Tämä kohta on selvästi ollut muutoksen alla viime vuosina. Nyt tuntuu luontevalta olla olemassa myös verkoissa, aluksi se tuntui kummalliselta itsensä korostamiselta ja esiin tuomiselta.

Mutta nuo klikit, miten sen ymmärtäisin? Muistan että syksyn 2008 konnektivismin opinnoissa erkanin vaadituista mielipiteistä ryhmä- käsitteen suhteen, kunnes ymmärsin että tarkoitettiin ryhmäajattelua (groupthink). Vaarana on samanlaistuminen ja ajattelun väheneminen. Tämä nousi tällä viikolla Hesarin artikkelin heimon käsitteen kautta. Ihanne on sallia erilaisuutta ja säilyttää avoin vuorovaikutus. Miksei verkostossa sitten sanota, että tuosta on kyse eikä siitä että klikit rikastavat? Ihan samanlaiset ihmiset verkostoissa toimivat ja ihan yhtä vaikea on säilyttää avointa mieltä ja toistensa kuuntelua kuin ryhmissä tai yhteisöissäkin. (Taidan taas sekottaa omia tuntemuksia verkostoihin 🙁  ).

Sosiaalinen identifikaatio ja deindividuaatio (Spears ja Lea 1992) oli yksi luennolla mainituista teorioista. Ne johtavat yksilöiden haluun käyttäytyä tavalla, joka edistää ryhmän kasassa pysymistä. Muodostuu ryhmän/yhteisön käyttäytymistä sääteleviä normeja. Ryhmään ja jäsenyyteen liittyvät vihjeet ovat keskeisempiä kuin yksilöön liittyvät vihjeet. Ryhmän sisäinen solidaarisuus vahvistuu. Ryhmän koheesion suojelun riskinä on ajautuminen ryhmäajatteluun (groupthink), jossa huonoja päätöksiä ei kyseenalaisteta. Tämä on tavallinen tarina, mutta miksi ei myös verkostoissa? Vai eikö verkostoista koskaan tutkitakaan tällaisia ilmiöitä? Pelkkiä yhteyksiä vaan? Verkostoanalyysi on kiintoisa esim. vallan käytön tutkimuksessa, miten ne hallitusjäsenyydet kasaantuvat sun muuta.

Verkkoyhteisön yksi edellytys on yhteinen julkinen tila ainakin jos toiminnallisuutta halutaan. Rheingold herättää jatkuvaa vuorovaikutusta vailla yhteistä tilaa, sekin tuntuu toimivan. Hän on tunnettu ja pisimpään (?) toiminut verkkoyhteisöjen rakentaja. Kirjat ja videot kotisivuilla loivat pohjan hänen ideologialle. Hän on valmis yhteistyöhön muiden kehittäjien kanssa. Jokaiselle on tilaa toimia ja paikkansa voi ottaa tai löytää, miten vaan. Nyt olen taas kadottanut alkuperäisen ajatukseni verkkoelämän peruskäsitteiden merkityksestä, olkoon. Parasta lopettaa 🙂

Tämä olkoon viimeinen yliopisto-opiskelun referointi tällä erää. Siirryn toiseen blogiini jossa huomasin olleeni jo marraskuussa 2010 aika pitkällä erilaisten osallistumisten miettimisessä. Ja lokakuussa 2011 hahmotin lisäarvoa tuottavan osallistumisen Wengerin avulla. David Whiten vierailija-käsite on tuntunut omalta monesti. Tuossa ylläolevassa taulukossa se muistuttaa keskimmäistä sisältöpalvelua: jospa se on minun tieni.

Asiantunteva toiminta on kaunista

Opin paljon asiantuntemuksen jakamisesta ja yhteiseen hiileen puhaltamisesta viime viikolla. Osallistuin ICT-inssien kanssa uuden hankkeen suunnitteluun -ihan oikeasti yhdessä. Menomatkalla Berniin oli vasta idea mutta kahdessa päivässä työstettiin idea suunnitelmaksi. Ihailin miesten asiassa pysymistä ja toistensa kuuntelemista, se oli näkemisen arvoista. Sitä paitsi halusivat pedagogiikan ensimmäiseksi paketiksi josta käsin kaikki etenee. Omalla oppimisen ja verkko-opettajan asiantuntemuksella oli tarvetta. Suurenmoinen kokemus, taas laajeni maailmani konkreettisella tasolla. Vetäjänä oli Tarja JAMK:sta ja hänen tapansa ohjata GOPPia herätti ihailuni myös (= Goal Oriented Project Planning).

Ei kai minusta ole tulossa nörtti, mietin kun eilen näin sometussa Tarmon ottaman kuvan jossa (mukamas) asetuksia tarkastelen ennen monitasoisen palaverin alkua. Sometussa palattiin sitten itselle normaaliin epäselvyyksien pähkäilyyn oppimisen kysymysten äärellä 🙂

Mutta Bernissä oli kuin orkesteri olisi soittanut kauniisti yhteen,  kun suunnitelma rakentui pala palalta.