Homo interneticus

Jatkan vielä BBC:n ja Aleks Krotoskin virtuaalivallankumouksen teemaa. Viimeinen osa Homo Interneticus esitettiin Suomessa ja löytyy areenalta 30 päivän ajan. Internetin vaikutukset ihmisiin on vaativa teema jota on  oikeastaan mahdoton tutkia. Olemme mukana ihmiskokeessa kuten Aleks totesi. Emme voi kuitenkaan eristää internetin vaikutusta kaikesta muusta. Ääritapausten kautta löytyy aina jotakin, kuten ohjelman eteläkorealaiset pikkulapset osoittivat. Amerikkalaiset koululaiset kai muistuttavat aika lailla meidän kotimaisia. Nuoret ovat osa kansainvälistä kulttuuria, ystävät löytyvät milloin mistäkin.

En jaa huolta siitä että Facebook vähentäisi ystävyyksien arvoa. Siellä voi vaan seurata paljon laajemmin. Totta on varmaan. mitä todettiin että todella voi tuntea 150 ihmistä ja päivittäin on yhteydessä muutamiin, olkoon 5-6 tai mitä vaan. On siinä tietysti ansa yhdenlaiselle riippuvuudelle jos alkaa itseä mitata ystävien määrillä. Jatkuvat palautesilmukat riippuvuuden kohteena on ehkä hyvä pitää mielessä, seurata itseään miksi mitäkin tekee ja jättää tekemättä. Olin jo unohtanut kritiikin mikä nousi tilapäivitysten julkistamisesta…

Olen huolissani ajattelun pätkittymisestä ja työtapojen muutoksesta pinnallisempaan suuntaan. On luontaista hypellä asiasta toiseen, mutta jos tätä idealisoidaan ainoana oikeana tapana niin voidaan kyllä mennä karikoille pahasti. Tämä näkyy jo asiantuntijatiedon mitätöimisenä ja amatöörien nostamisena heidän rinnalleen. Wikipedia voidaan koota ”kenen tahansa” voimin, tiedon voi aina etsiä mutta entä sisäistää. Laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen vaatii edelleen muuta kuin käsitteestä toiseen hyppimistä. Netissä hypellään nopeasti sivulta toiselle, se on tiedossa. Usein tietoisuus lienee samaa tasoa kuin sohvalla helppoja TV-ohjelmia seuratessa. Sitä tehdään väsyneenä.

Internetissä ollaan aktiivisia useammin, rakennetaan kissankuvia ym. peräkkäisissä luovuusketjuissa. Ollaan puolesta ja vastaan. Todellisia vaikutuksia on jo nähtävissä: Obaman vaalityö, Viro -Venäjä ja viimeisimmät poliittiset kumoukset. Netti on kohtauspaikka ajatuksille. Mielellään näkisin myönteisenä miten globaali älykkyys kehittyy ja ihmiskunta ottaa harppauksia eteenpäin yhteisessä tietoisuudessa ja kommunikaatiokyvyssä.  Minusta ehtona tälle on nähdä tuo pinnallistuminen jota voidaan vastustaa vain kunnollisella institutionaalisella koulutuksella. Sille voidaan yhdessä hakea parempia muotoja kuten nyt Twitterissä #finnedchat tagilla tehdään. Suomalaiset ottavat johtavan paikkansa globaalissa keskustelussa koska meillä on paljon annettavaa. Samalla voimme tiedostaa omia vahvuuksia ja heikkouksia. Katso esim. Zaidin koonti videoina.

Minusta noissa videoissa oli kiva nähdä miten käsiteltiin oppimista ja ihmisen kehitystä, ei vain teknologista kehitystä. Saman ilmiön tiedostin vieraillessani Alkio-opiston opettajien kehittämispäivässä äskettäin. On vielä palavereja joissa puhutaan ajattelun oppimisesta ja tehdään aitoa yhteistyötä kokemuksia jakamalla, ilman että tekniikka hallitsee kaikkea 🙂

Virtuaalinen voimaantuminen jatkuu

Klaus Oesch käsittelee samaa kuin mitä itsestä kerron Kuka Heli? sivulla. Hän etenee edelleen teknologian hyväksikäyttöön voimaantumisen keinona. Minulla on siis paljon opittavaa häneltä.


Oesch lähtee tietoajan yhteiskunnan vaatimuksista – no se taitaa olla tuo avautuva meri. Oppimisen ja tietämyksen hallinnan käytännöt perustuvat teknologian infrastruktuurin innovatiiviseen hyödyntämiseen. Näin se on, en kai voi olla eri mieltä. Tässä hyödyntämisessä syntyy epäjatkuvuuksia; no ihan varmasti syntyy. Niiden keskellä tässä on eletty ja jospa niiden hallitsemiseksi/ ymmärtämiseksi on tämä blogikin syntynyt.

Oikeilla ratkaisuilla (siis teknologiaa oikein soveltaen ja toimintoja organisoiden) voidaan haluttaessa luoda kansallinen tietotalouden kehittämisen menestystarina, sanoo Oesch tiivistelmässä. Se on yleinen kehys koko hommalle. Minä ajattelen enemmän ihmisen kannalta mutta tuossa viitekehyksessä se ihminen elää, ei se irrallisena voi kehittyä.

Oesch työstää teemaansa kolmiossa teknologia – yhteisöllinen viestintä – tutkiva oppiminen. Keskiössä ovat hankkeet joissa hän on ollut mukana. Voimaantuminen ja verkko-oppimisen toimintamallien muutokset nousevat tutkivan oppimisen ja yhteisöllisen viestinnän väliin. Nyt elämme aikaa, jolloin yhteisölliset ja vuorovaikutteiset toimintatavat lisääntyvät. Niiden kautta avautuu tuo menestystarina tai jää avautumatta (avautuu osittain sanoo käytännöllinen järki).

Jospa tässä on jo riittävästi mainosta niin että lukija tietää haluaako tutustua koko teokseen. Näkyi olevan myös Acta electronica universitatis Tamperensis 1263. Itse taidan ostaa paperiversion että pääsen alleviivaamaan ja yliviivaamaan rauhassa. Nyt mulla on kirjaston kappale jota en osaa lukea. Ja minä kun yritin olla ostamatta etten huku kirjoihin;)