YLE arvotutkimus ja minä

Vastailin YLE:n laajalti uutisoituun arvotutkimukseen ja löysinkin itseni varsin osuvasti:

Pandakarhu – Vasemmistolaiset arvoliberaalit, 21% suomalaisista
Ryhmän tyypillinen edustaja:

Ikä 50-79 vuotias Sukupuoli nainen Asuu  > 100 000 asukkaan kaupungissa Ammatti eläkeläinen, Koulutus ei painotusta
Panda on maailmanparantaja ja julkisen talouden ystävä. Hän on kaupungissa asuva eläkeikäinen nainen. Panda vihkisi homot, vähentäisi energiankulutusta ilmaston hyväksi ja on sitä mieltä, että naiset eivät ole vielä tasa-arvoisessa asemassa miehiin nähden. Pandan mielestä sosiaalituet eivät passivoi ihmisiä liikaa eikä suomalaisia myöskään holhota ylen määrin. Hän ei missään tapauksessa yksityistäisi terveyspalveluja nopeammin. Panda ei halua rikkoa lakia vaikka oma moraali sanoisi toisin. Toisaalta hän ei usko, että ihmisryhmä määrittäisi taipumusta rikollisuuteen.
Ainoa missä erosin oli lain rikkominen tarvittaessa, ilman muuta sitä voi tehdä!

Pirstoutunut Suomi oli otsikko tutkimuksen nelikentälle. Työstin sitä kuvaksi tähän tapaan

arvotMuutamalla muutoksella huomasin siirtyväni yksilökeskeisiin talousliberaaleihin, mikä mielestäni kuvaa hyvin yleistä mielipiteen muutosta. Jos en hyväksy valtion tukemaa ei-kannattavaa työllistämistä tai arvelen sosiaalitukien joskus passivoivan liikaa niin olenkin kettu, yksilökeskeinen talousliberaali.

Nelikenttä herätti ajatuksia tulevaisuudesta. Jos me vanhat naiset elämme pitkään niin pandat säilyvät. Mutta jos seuraamme aikaa ja muutumme median ohjaamina, olemme kohta kaikki talousliberaaleja. Kun Facebookissa kerroin tulokseni niin sain kommentteja  ikätovereilta joiden kanssa maailmaa muinoin parannettiin. Minua kiinnosti, että mitä mahdollisuuksia reflektioon tästä jutusta löytyy.

Twitterissä näkyy toivan parhaiten #arvokone. Muutama kettu ja pystykorva (yksilökeskeinen konservatiivi) on siellä kertonut tuloksensa.

Virtuaalinen vallankumous torstaisin

Olen nauttinut YLE Teeman torstaisin esittämästä Virtuaalivallankumous -BBC sarjasta, jonka Aleks Krotoski on koonnut. Tuntuu että ensimmäistä kertaa elämässäni opiskelen internetin ja webin historiaa oikeiden merkkihenkilöiden kanssa. Aleks on nuori nainen joka on tutkinut internettiä jo kymmenen vuotta. Hän teki väitöskirjan sosiaalipsykologiaan, Second Lifen vaikutuksista. Sitä opiskelin toisessa blogissani.

Virtuaalivallankumous -sarja on puolivälissä. Kaksi ensimmäistä osaa ovat vielä kuunneltavissa YLE Areenassa. Nautin ohjelman tutkivasta otteesta, kuullaan myös kriitikkoja, nähdään sekä myönteiset että kielteiset vaikutukset. Ihminen ja hänen kehittymisensä, oppimisensa eivät välttämättä muutu vaikka välineet kehittyvät.

Oli kiva nähdä ohjelman alkavan samasta opiskelijaliikkeestä johon itsekin usein viittaan. USA:ssa se oli hippiliike, vapauden idea, Euroopassa selvemmin vasemmistoon kallistuvaa poliittista toimintaa. Voimakas nuorisokapina osoitti suuntaa ja sen tarpeisiin rakennettiin välineitä. Wikipedia vapautti tiedon kenen tahansa muokattavaksi. Unelma tasauksesta (levelling) oli itselle uusi käsite vaikka ideana ikivanha. Vastustajana nähtiin vallanpitäjät, haluttiin tasavertaisuus, parempi maailma, elävä demokratia.

Tästä seurasi että kun välineistö oli saatu, sen piti olla ilmaista, kaikkien käytössä. Kauan ei kestänyt kun keksittiin  ohjelmistojen kaupallisen hyödyntämisen. Tästä tulee tarkemmin ensi torstaina 19.5.

Avoimuus ja tasavertaisuus eivät ole yksinkertaisia toteuttaa. Puhuttiin netin älyllisestä konkurssista, jota olen itsekin miettinyt. Kun säätelyä ei ole, kuka huutaa lujimmin ja ottaa vallan. Suuret brändit Google, FB, eBay, Amazon jne pitävät kentän eikä kilpailijoita ole. Wikipediaa valvoo sovittelukomitea. Jonkun pitää aina johtaa. Onko idealismi enää muisto? Luoko internet nahkansa uudelleen?

Toinen osa käsitteli nettiä valtion vihollisena. Uusia liittoumia syntyy mutta myös uusia taisteluja, kybersotia. Jossain on julkkisten pälpätyksestä päästy vallankumouksen tukemiseen, mutta välineistö sopii lyhytaikaisten tapahtumien organisointiin eikä pitkäaikaiseen kehittämiseen. Nörttien kekseliäisyys herää aina  kun yhteydenpitoa yritetään rajoittaa. Mielenosoituksen toolbox on olemassa ja korjattavissa yhä uudelleen. Joku osa poliittisesta toiminnasta kanavoituu uudella tavalla näiden ansiosta.

Valtio juurruttaa arvot ja tukee identiteetin rakennusta, hallitsee pelkoja ja toiveita. Näitä ei voi jättää netin varaan. Kilpavarustelua voidaan nähdä yksilö vs valtio välillä (esim. Kiina). Suurin uhka on valtion sisäinen avoin keskustelu, ei muista maista tuleva tieto. Internet kutistaa maailman ja laajentaa suhdeverkoston – myös marginaaliryhmille: fanaatikot voivat imeä radikaalit aatteensa netistä (kyberbalkanisaatio). Valtaa käytetään hyvään ja pahaan, olemme entistä haavoittuvampia. Avoimuus vs kapeat ennakkoluulot ja rajoittunut ajattelu aiheuttavat kakofonian jossa joku huutaa lujaa ja ohittaa muut. Netti on harvojen käsissä. Onhan se nuorikin, vasta 20 v. Miten pystymme kantamaan vastuun tulevaisuudesta? Tätä ohjelmaa kannattaa seurata.

Suomalaiset verkoissa

Sain virikkeen ajattelulle YLE:n isosta pajasta, jossa julkistettiin otsikon mukainen tutkimus. Jarmo Lahti kirjoitti paikalla olleena omia kokemuksistaan blogiin. Se sisältää myös slidet tutkimuksen tuloksista. Minä olen vain kuunnellut luennon Yle areenasta. Twitter hashtag #yleseg ohjaa tietojen äärelle.

Suomalaiset (1800 ihmistä) segmentoituivat monimuuttujamenetelmillä kuuteen porukkaan: tyytyväiset, funktionaaliset, tiedonjanoiset, sosiaaliset, teknologiset ja aktiiviset. Ryhmät erottuvat toisistaan mahdollisimman paljon, mistä haluaisi enemmän tietoa miten se toteutettin. Onko kyse edes henkilöprofiileistä vai kyselylomakkeen muuttujista vai mistä? Minäkin (kuten Jarmo) sijoitan itseni jokaiseen. Toinen mukava tieto olisi otanta, ketä nämä ihmiset ovat muuta kuin 15-74 v ja tietokoneella, sähköpostilla vastanneita?

Kuuntelin kärsivällisesti koko luennon ja tuli siinä sijoitusten logiikka osittain selitetyksi. Ryhmien nimet kuvaavat osittain koko elämänasennetta (tyytyväiset, sosiaaliset, aktiiviset) ja vain osittain internetin  käyttöä. Kuuden ryhmän netin käyttö monipuolistuu kuvatussa järjestyksessä (slide 15) ja samalla tulee mukaan ikä. Kolme ensimmäistä ryhmää on yli 45v ja loput nuorempia.

Tulokset tuntuvat hyvin selviltä sinänsä: tietoa haetaan pikkuisen (tyytyväiset), eri tarkoituksiin (funktionaaliset) ja vielä enemmän (tiedonhaluiset) tai sieltä haetaan ”kaikkea” (aktiiviset). Sosiaaliset ja teknologiset sen sijaan erottuvat suuntautumisellaan – epäilemättä totta, nettiin pääsee kumpaakin tietä. Oikeassa elämässä ihmiset vielä muuttuvat koko ajan ja vaihtavat osallistumisensa tapoja. Aineisto oli viime lokakuulta.

Minulle tuli kaipuu saada tolkkua tuloksista, löytää käsitteitä jotka auttaisivat ymmärtämään verkkoelämää ja sen muutosta. Löysin marraskuulta 2009 oman  postauksen jossa esittelin asukkaat vs vierailijat webissä, Oxfordin yliopiston tuottaman jaottelun opiskelijoiden eroista. Dave White esittelee tuloksen videolla ja TALL bogissa kirjoitettuna. Minusta tuossa on mieltä: ihminen orientoituu nettiin joko työvälineenä tai asuinpaikkana. Jokainen tuntee välineenä käytön, mutta asumisen voi oppia vain kokemalla, kokeilemalla. Sitä on muuten vaikea ymmärtää.

Valinta vierailija-asukas toiminnassa voi vaihdella työelämän ja yksityiselämän välillä, esim. Dave oli asukas enemmänkin työelämässä. Muutoksia omassa suhtautumisessa voi seurata tuolla nelikentällä. Samantapaista jäsennystä käytti Tuija Aalto ammatillisen verkkoidentiteetin kuvauksissa mm. Löydy-kirjassa.

Vierailija-asukas orientaatio voidaan kuvata myös jatkumona jossa useinkin liu’utaan paikasta toiseen, ei ole kyse pysyvistä eroista. White puhuu Open Universityn podcastissa tästä jatkumosta. Itselleni tuli kuunnellessa oivallus siitä miten webin välineet voivat muuttua paikaksi omassa mielessä samalla kun orientaatio huomaamatta muuttuu kohti asumista (esimerkiksi kun GoogleDocs on kavereita samaan aikaan). Mutta aina on mahdollisuus valita miten toimii.

Ihanne ei kai ole jatkuva verkoissa roikkuminen vaan tietoinen käyttö. Kiintoisa keskustelu YLEn pajassa nousi nuorten tietoisesta vastustuksesta (taidealat, filosofisesti orientoituneet). Eivät kaikki jotka osaavat/ osaisivat käyttää tietokoneen mahdollisuuksia, huumaannu niistä vaan voivat pitää tärkeämpänä muuta elämää.Tämä valinnan oikeus unohtuu, kun yksisilmäisyys ja ikärasismi tunkeutuvat näihin kartoituksiin verkon käytöstä.

Itse en näe mieltä selvittää ulkoisia käyttäytymisiä tietyllä hetkellä, vaan ymmärtää ilmiöitä syvemmin. Mutta innostuinpa tämän verran ja uskon YLE:llä olevan oikeat pyrkimykset pitää huolta meidän tarpeista 🙂

Palasia verkko-elämästä

Blogia voi käyttää muistiinpanona: mitä kiintoisaa tuli eilen ja tänään vastaan, mitä haluan talteen jotta löytäisin tarvittaessa. Tässä muutamia:

Ihanaisen Pekka tekee kansainvälistä yhteistyötä John Moravecin kanssa. Onneksi olkoon. Keskustelen ensin itseni kanssa enemmän ennenkuin kommentoin sisältöä.

Irja Leppisaari arvioi Kever-verkkolehdessä ammatillisten opettajakorkeakoulujen kahta julkaisua sekä uuden kirjan, joka opastaa autenttiseen verkko-opetukseen. Tällaisia arvioita tarvitaan.

Eniten kuitenkin piristi  Ted video miten pelaaminen voisi parantaa ihmiskuntaa.Tuossa on otetta.

Blogia käyttää myös omien kokemusten kertomiseen ja arviointiin. Eilen opin Second Lifessä että en pysty motivoitumaan mihin tahansa yhteistyön kokeiluun, aina pitäisi nähdä jotain mieltä tekemisessä. Näin kuivakka on aikuisen mieli. Ehkei pitäisi mennä teekkarien kanssa Aaltoyliopiston toiseen maailmaan, oma syy. Sain sentään siellä T-paidan: A! on mainio keksintö. Odotamme mitä kaikkea A! tuottaa, milloin lisätään huutomerkkejä. Vai onko yksi aina tehokkaampi kuin monta?

Vakavasti sanoen menin mukaan kokeiluun koska haluan tukea kaikkea tutkivaa otetta virtuaalimaailmoissa. Eero Palomäki tekee opiskelijoidensa kanssa varmaan moniakin hankkeita lähivuosina, kannattaa seurata. Sometun SL- ryhmän kautta löytyy hänen tutkimus jossa on perustietoa. Edellä mainitussa Irjan kirjoituksessa on linkki laatuarvioinnin muistilistaan, olisiko tuosta iloa?

Lopuksi kävin sitten YLEn alueella virkistymässä eduFinland IV:ssa, nautin rannalla oleskelusta, uimisesta ja – uskalsin vierailla kummitusten talossa. Sain kuvankin, en pelkää lävitseni lentävää veristä aavetta kovin paljon.

kummitus2Suosittelen. Voi vilkaista Tuijan, ei kun Oxygen Richin machinima ensin niin on hyvä orientaatio tuleviin kokemuksiin.