Siitä on nyt 51 vuotta

kun pääsin ylioppilaaksi Imatran yhteislyseosta 56 kaverin kanssa. Aloin blogata vuosi sitten riemuylioppilastapaamisen myötä toukokuussa. Nyt imatralaiset aktivistit kutsuivat meidät rääppiäisiin.Ohjelma oli mainio kerrassaan, kiitos teille.

lounas1

Aloitettiin lounaalla Varpasaaressa, Kalastuspuistossa. Mahduttiin kahteen pöytään. Jätin seinää näkyviin että pääsette tunnelmaan tekin jotka ette paikkaa tunne. Kivaa oli.

lounas2

 

 

Tässä toinen pöytä, valokuvien taso on heikko, kun kuvasin hätäisesti kännykällä. Imatran historiaa näkyy seinillä.

lounas3lounas4

Vielä tämä herrasmies joka istui minua vastapäätä ja jonka blogikirjoituksia teillä on myös mahdollista lukea.

ilmo400Letut lopetettuamme saimme myös nauttia risteilyn Vuoksella .

Eipä ollut tullut katseltua Imatraa Vuokselta käsin. Mentiin Tainionkosken padolle asti ja talot olivat monille tuttuja. Opimme missä se ensimmäinen lautturi oli kuljettanut ihmisiä ja hevosia virran yli kauan sitten. Veneilystä sain ainoan tarkan kuvani. Arja ja Maija punaisissaan:

risteilyOli pilvistä ja pikkuisen ripautti sadetta. Katselin vesipisaroita ulkoilupuvun pinnalla, eivät kastelleet läpi kankaan.

Loppuilta vietettiin loisteliaalla huvilalla Saimaan rannalla. En minä sitä taloa voi kutsua mökiksi, kun taso oli niin korkea. Maisemat olivat vielä mahtavammat. Karin kertoessa tajusin miten mahtava isäntä hän varmaan on ollut lukuisille vierailijoille. Oli tosi kiva kuulla hänen elämänsä kulusta siellä omassa ympäristössä. Kiitos. Karhutarina jäi mieleen.

Paikalle tulleet olivat entisiä A-luokkalaisia (yhteensä 9). Muistin Karin 6. luokalta kun hän istui edessäni koko vuoden. Kari oli yhdyshenkilö muihin poikiin kun Tupu kutsui kotihippoihin. Kari selitti miksi oman luokan pojat eivät tulleet, mutta järjesti A-luokalta tulijoita että päästiin tanssimaan. Raija J oli myös samalla luokalla kanssani pari vuotta (hän oli B-luokalta, 65 vuosikertaa). Maija oli pitempään luokkatoverini, kansakoulun 4.ltä alkaen koko keskikoulun ajan. Aakkosissa oli aina Peltonen, Penttinen, Piispa: usein vaihdoin paikkaa jonkun kanssa että Maija ja Tupu saivat olla yhdessä esim. järjestäjinä. Keskikoulussa oli myös Paakku samalla luokalla. Itse asiassa yhteislyseon aika sujui varsin pienen tyttöporukan kanssa ja moni luokkatoverikin jäi tuntemattomaksi.

Tämän 51. vuotisreissun antia kruunasi se kun asuin serkkuni Arjan kotona ja sain lukea hänen kouluaikaiset päiväkirjansa ja jutella niistä. Hän pääsi vuotta aiemmin ylioppilaaksi IYL:sta joten yhteisiä tuttuja riitti, yksi heistä oli oma siskoni, jota ehdin paluumatkalla tervehtiä. Arjan puoliso Ilkka Lampinen oli monille pojille tuttu kouluajoilta ja aktiivisena toimijana paikkakunnalla.

Yksi retki omaan menneisyyteen on taas eletty ja tajunnassa on virinnyt uudenlaisia muistoja ja tulkintoja. Jatkosta ei voi tietää.

PS Laitoin kaikki ottamani kuvat näkyviin, kertokaa heti jos haluatte minun poistavan jonkun (kommentoimalla tai s-postilla).

Mihin tarvitsit ylioppilastutkintoa?

Taidan kirjoitella spontaanisti näin joulun alla. Kun on kirjoitettu muisteloita Imatran Yhteislyseon ylioppilaskirjoituksista keväällä 1964, hämmästyin miten hyvin jotkut muistivat kirjoitukset edelleen ja ikään kuin katsoivat niiden osoittaneen jotakin ao henkilön kyvykkyydestä. Itse muistan paljon vähemmän, vain omat arvosanani osapuilleen.

Tässä valtakunnallinen tilanne Suomessa, ylioppilaiden määrä (tilastokeskus)

ylioppilaatVuonna 1964 rikottiin 10000 raja ja puhuttiin yo-tulvasta. Tyttöjen määrä oli jo isompi kuin poikien. Arvosanat annettiin vain kolmessa luokassa: a, cl ja l. Pakollisia aineita oli neljä ja kaksi ylimääräistä sai kirjoittaa. Uusinnan hylätyssä aineessa sai tehdä kerran syyskuussa, myöhemmin piti kaikki uusia.

Imatran Yhteislyseon 1964 oppilaista laudatur yleisarvosanan sai neljä tyttöä (Riitta Puska, Heli Tuomi, Helena Oksanen ja Laina Ukkonen) ja yksi poika (Jaakko Mäkynen). Aineittain laudaturin saaminen vaihteli suuresti: eniten äidinkielessä (10), seuraavana ruotsi ja englanti (6), sitten matematiikka (4), saksa (2), reaali (1) ja latina (1).

Äidinkielen laudaturin sai vain yksi oli poika, Hirvikosken Pentti. Tytöistä sen saivat Tarja Nylander, Tuulikki Piispa, Helena Turpeinen, Pirjo Utriainen ja Eva Waris. Kahdella henkilöllä tämä laudatur auttoi saamaan yleisarvosanan cum laude, vaikka yksi kirjoitetuista aineista oli hylätty i. Matematiikan laudaturit menivät pojille (Olli Lehtonen, Timo Markkanen, Jaakko Mäkynen ja Juha Vine). Kielissä laudatureja saivat molemmat sukupuolet, tytöt kuitenkin useammin.

Cum lauden sai yleisarvosanaksi 31 ja appron 15. Keväällä hylättiin 11 joista kuusi valmistui syyskuussa. Hylkäämisiä tuli reaalissa (5), englannissa (4) ja äidinkielessä 3. Syksyn kirjoituksissa nostettiin kolme englantia, kaksi reaalia ja yksi äidinkielen kirjoitus hyväksytyksi. Tuloksena oli kuusi ylioppilasta, yksi cum laude ja viisi approa yleisarvosanana.

Mihin ylioppilastutkintoja on sitten käytetty? Itse hain sillä Jyväskylän yliopistoon heti sen saatuani ja sitten paperit ovat säilyneet laatikossa. Kerran niitä tarvitsin, kun hain Tukholmaan sairaalan siivoojaksi kesällä 1969, todistus piti kääntää. En kahdeksan vuoden ruotsin opintojen jälkeen osannut puhua, kokemus sekin.

Kielilinjan ihmiset muistan paremmin, kun viimeiset vuodet oltiin yhdessä. Muistin että Riitta oli aina paras oppilas, mutta en muistanut että Laina oli toiseksi paras. Oliko hän sitten ’näkymätön’, kun tuli kauempaa eikä osallistunut Imatrankosken rientoihin? Kun keräsin luokanvalvojan kukkiin rahaa 8. luokalla, niin Laina ainoana antoi vapaaehtoisesti enemmän kuin pyytämäni 30 penniä. Päiväkirjassa totesin että opin taas uutta luokkatovereista, kun niitä rahoja keräsin. Laina varasi vain bussirahan kotimatkaan.

Mihin olet yo-tutkintoa tarvinnut? on tämän postauksen aihe.